Miska luonnetestissä

Miska kävi luonnetestissä Tyrnävällä 18.8. Pisteitä nuoriherra sai 110, ja pisteet jakautuivat seuraavanlaisesti.

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu -1 pieni

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Temperamentti +1 erittäin vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus  +++ laukausvarma

Miskasta on myös videota melkeinpä joka osa-alueesta, mutten osaa liittää niitä tänne.

Tuomareita Miska tervehti reippaasti ja runsaiden pusujen kanssa. Pitihän niille tehdä heti kättelyssä selväksi, että Mikka on sitten ehana!
Leikkimään Miska ei suostunut alkuunkaan. "Joo joo, kiva keppi on sulla," tuntui Miska tuumaavan kun tuomari yritti leikkiä sen kanssa. Minunkaan kanssa koira ei alkanut millekään, vaan taisi ennemmin ajatella, että siinä on kolme ihmistä, leikkikööt keskenään, Miskan pitää nyt tarkkailla ympäristöä.
Ja ympäristöä se sitten tarkkailikin. Pieninkään liike ruohikossa ei taatusti jäänyt Miskalta huomaamatta!

Ensimmäinen testi oli kelkka, joka tuli lähemmäksi tuomarin vetäessä köydestä. Ei siinä mitään. Mutta kun tuomari opasti meitä oikeaan kohtaan, herrakoira päätti että tässäpä on oiva kakkapaikka! Ei olisi voinut enempää nolottaa.
Itse kelkka oli vähän pelottava. Miska pelästyi ja ryhtyi puolustustoimenpiteisiin, toisinsanoen haukkui ensin hihna pitkällä ja tuli vähitellen lähemmäksi minua. Lopulta se pyörähti vähän väliä takaani ilmeisesti hakemaan lisää puhtia, kun ei paska emäntä ottanut asiakseen puolustaa pientä ja viatonta bretonia ilkeältä kelkalta!
Kelkka todettiin vaarattomaksi epäluuloisen murahtelun ja haukahtelun jälkeen, ja koko koira rentoutui kun pääsin kehumaan.

En muista järjestystä ihan tarkkaan enää, mutta epäilisin että seuraavaksi testattiin puolustushalu. Lähdin koiran kanssa kulkemaan ja heti kun kulman takaa ilmestyi tyyppi, pysähdyin siihen paikkaan. Tuomari heilutteli keppiä ja uhkaili ja mölisi. Miska vastasi mölisemällä ja haukkumalla itsekin. Kun pelottava keppi-mies tuli liian lähelle ja koski minuun, Miska oli jo varmuuden vuoksi selän takana piilossa urisemassa. Mutta annas olla kun tuomari heitti kepin pois ja jututti koiraa. Onneton muisti samantien että toihan olikin toi huippukiva tyyppi, jeee!
Yleisöä nauratti kovin, kun tuomari otti Miskan hihnan ja lähti sen kanssa eri suuntaan. Koira hyppelehti vierellä innoissaan, että jes, mitä me nyt tehään!
Luokse Miska ampaisi suorinta tietä, mutta peri-miskamaiseen tapaansa aavistuksen ohi ja pikkulenkin kautta luokse. Höpsö eläin.

Yks kaks kohdalla ilmaan nouseva haalari säikäytti Miskan pieneen volahdukseen asti, mutta kun siitä tultiin uudestaan ohi, ei se nyt niiin maatakaatava juttu enää ollutkaan. Vähän piti varoa, muttei niin kovin. Tynnyriä herrakoira pelästyi ja tuomarin sanoin "jalat oli nopeammat kuin pää. ensin kääntyi ääntä kohti ja vasta sitten tuntui miettivän että miksi minä käännyin". Ei pitänyt mennä istumaan tynnyrin päälle tai koskea siihen. Koira huomasi ilmankin että sehän olikin vaan tommonen höpsö joka tipahti. Ei tässä mitään, jatketaan!

Jatkoimme pimeään huoneeseen. Sain huutaa "hädissäni" koiraa, ja Miska katsoikin että jasso, sinne se menee. Mutta kun pääsin istumaan pimeän huoneen nurkkaan tuolille ja ohjeet oli selvät, koira päästettiin huoneeseen. Se taisi haistaa, että emäntä on täällä, ja alkoi sitten kaikessa rauhassa tutkia huonetta. Moikkasi molemmat miehet ja tutki kaikki nurkat. Kun juttu oli selvä, se tuli "kuin kassalle suoraan luokse", kuten tuomari asian ilmaisi. Olin saanut luvan kehua koiraa heti kun se koskee, eli yleensä kuulemma tökkää polveen. Miska ei tyytynyt sellaisiin tavanomaisuuksiin- se kiipesi innoissaan syliin asti!

Pimeän huoneen jälkeen jätin koiran seinään kiinni ja menin nurkan taakse. Koira ilmeisesti oli haukahdellut, ettei tarvihe tulla uhkailemaan toista. Kun tyyppi ei uskonut, koira kuulemma suorastaan lennähti seinään kiinni. Reppana. Ei se ole ikinä joutunut ihan kokonaan yksin itseään puolustamaan.

Laukauksia Miska ei oikein edes noteerannut miksikään. Ei katsellut että tuliko saalista, tai että mistäs tuo kuului. Kunhan hengaili vierellä.


Kaikki tämä touhu ja tohellus tuotti meille pisteitä 120 ja 10 miinuspistettä, eli yhteensä +110 ja laukausvarma. Bretoniksi sangen hyvin, niillä kun on keskimäärä +101 pistettä. Tutkin illalla bretonien tilastoja, ja totesin Miskan saaneen kaikista osioista pisteitä sen minkä enemmistökin.

Reipas pieni bretoninpoikanen mulla :)