Ahdistaa ja väsyttää

Piti kirjoittaa tänään höpsöistä Schleich- elikoista, joita keräilen. Sitten piti kirjoittaa Wreck this journalista, jota täytän hajotan parhaillaan.

Sitten en vain jaksanut. Ja sitten näin uutisia enkä tiedä missä määrin se vaikutti mieleen. Nyt joka tapauksessa ahdistaa ja on hemmetin paha olla. Olen tässä neljä tuntia yrittänyt nukkua. Kokeilin kaikki niksit jotka tiedän.

Miska nukkuu vieressä, keräilin koiran syliin kun se yleensä rauhoittaa. Ei toiminut.
Laitoin Simpsonit pyörimään taustalle, kun tuttuun ääneen on helppo nukahtaa. Ei toiminut.
Sammutin loputkin valot, jos vaikka nukahtaisin pimeässä helpommin. Ei toiminut, en vain nähnyt enää mitään.
Käänsin tyynyn viileän puolen poskea vasten, joskus sekin auttaa. Ei toiminut.
Laitoin klassista musiikkia soimaan ihan hipihiljaa ja rentoutua sen avulla, kuten osastolla neuvottiin. Ei muuten toiminut!

Käynnistin sitten koneen uudestaan, jos vaikka löytäisin jotain mikä helpottaisi ahdistusta. Kohta taitaa olla helpompi olla hereillä sitten koko yö ja mennä nukkumaan huomenna heti kun sisko ja serkut lähtee.

En tiedä, sekin voi kyllä vaikuttaa nukahtamiseen, että tiedän tänne tulevan huomenna ihmisiä, jotka ei täällä juuri käy. Sisko ei ole käynyt täällä niin että olen kotona (se majaili täällä kyllä muuten pari yötä), eikä serkut ole käyneet täällä ikinä.
Tulee järkyttäviä paineita siitä, että pitää olla siistiä ja puhdasta ja koirien täytyy käyttäytyä ja pitää olla ruokaa tarjota ja kaikkea.

Tunnenpa itseni vain taas aivan epäkelvoksi ihmiseksi, kun ahdistun näin hirveästi jostain kyläilystä. Ei näin surkea voi ollakaan.


Ja vaikka otsikossa sanotaankin että väsyttää, se meinaa sitä että väsyttää mutta en vain nukahda. En saa edes horrosta päälle, mikä sentään yleensä onnistuu ja lopulta nukahdan jossain välissä.

Loppuun vielä hölmöt veljekset uudella kameralla kuvattuina.

Ei ollutkaan kuin rakas pieni Hukka vain.