torstai 12. syyskuuta 2013

Nelijalkaiset pikkuapurit

Tiedättehän, kun joskus on sellaisia päiviä, jolloin sitä haluais kotiintultuaan unohtaa hetkeksi ihan kokonaan kaikki työ- tai opiskelujutut? No, mullakin on sellasia päiviä aina välillä. Ja mitäkö asialle voi tehdä?
Sitä vartenhan ihmisellä on lemmikki! Joissain tapauksissa useampia.

Minä en nyt tarkoita että silittelepä hetki kissaa tai vie koira lenkille, niin kyllä ne murheet siitä haihtuu. Minä puhun konkreettisista teoista, joita rakkaat lemmikkimme tekevät meitä ilahduttaakseen. Tai ihan vain puuhastellakseen jotakin aikansa kuluksi kun me kurjat ihmiset olemme töissä tai kouluissa.

Mulla on nyt ollut pari aika veemäisen rankkaa päivää koulussa, joten kotiinpäästyä on kiva unohtaa hetkeksi kaikki kouluun liittyvät asiat. Tänään se onnistui tosi hyvin, ihan heti oven avattuani koko sana "koulu" liukeni mielestä kun tajusin mitä koirat oli täällä hommailleet.
Aamulla siivoilin ja imuroin ennen kouluunlähtöä, kun oli aikaa ja satuin heräämään aikaisin. Ja tehokkaana tyttönä jätin roskapussin eteiseen, että varmasti muistan viedä sen. Ja siinähän se oli, koko päivän kun olin koulussa.
Elintilan kanssani jakaa kaksi uteliasta ja toimeliasta koiraa, jotka tottakai tutustuivat roskapussin sisältöön ja taiteellista silmää hyväkseen käyttäen levittivät koko sisällön varsin tasaisesti 25 neliön alalle. Herrakoira vieläpä pyöri innoissaan vieressä kun tarkastelin (kengät jalassa) lopputulosta stoalaisen tyynesti.
Sitten kaivoin kaapista rikkaharjan, uuden roskapussin ja sen imurin, jonka tungin sinne kouluun lähdön yhteydessä.

Ulkoilun jälkeen lattia saa tehdä tuttavuutta myös rätin kanssa, kananmunien ja eri mehulaatujen jämien miksaus on meinaan aika näppärästi muussattu lattiaan. Banaaninraadon sain jo irti.


Välillä sitä oikein yllättää itsensäkin, miten rauhallisesti, suorastaan tyynen huvittuneesti sitä voikaan suhtautua tällaisiin vapaalla tassulla toteutettuihin taiteellisiin suorituksiin. Miten sitä voi kävellä kaaoksen keskelle, ihailla hetken, että vitsi pojat, olittepa taitavia! ja kaivaa sitten siivousvälineet kaapista riisumatta edes kenkiä siinä välissä. Ja vakuutella imurin äänen yli kelpielle, etten minä ole sille vihainen, senkin pöhköfantti.
Tosin, jos jälkien siivoukseen menee yli varttitunti, sitä voi alkaa verenpaine jo hivenen kohota. Tällä kertaa tämä oli yllättävän helposti siivottavissa. Nyt roskapussi roikkuu välioven kahvasta, että VARMASTI muistan ottaa sen mukaan, kun lähdetään ulos.

Ja koulustakin (siis mistä?) muistuttaa enää kevyesti tärisevät kädet. Mahtavaa, aplodien arvoinen suoritus veljeksiltä, kun ottaa huomioon että ne on vaan koiria!

(Kuvia ei ole, koska kaaos oli aika upea, enkä uskonut että saisin siitä kattavaa kuvaa kuitenkaan.)

1 kommentti:

  1. Aivan loistava suoritus veljeskaartilta! :D
    On ne vaan mun lemppareita!

    Terkut Iinuski tädiltä :D

    VastaaPoista