perjantai 20. joulukuuta 2013

Kirjastossa tapahtuu

Olen nyt ollut yhdessä lähikirjastossa työharjoittelussa viitisentoista päivää. Kuuluu opintoihin, ja tykkään kyllä ihan hirveästi. Erityisesti tykkään asiakaspalvelusta, vaikka luulinkin pitäväni eniten hyllytyksestä. Asiakaspalvelussa törmää enemmän huvittaviin ihmisiin, yleensä lapsiin.

Kirjastossa on, kuten monessa muussakin kirjastossa, leikkihuone. Siellä on paljon kuvakirjoja, jotka kuuluu johonkin sarjaan. Kuten Mikko Mallikkaat, Pupu Tupunat, Miinat ja Manut, Mauri Kunnakset ja niin edelleen.
Välillä, kun käyn viemässä leikkihuoneeseen kirjoja, siellä on joku utelias mini-ihminen, joka tiedustelee että mitä täti puuhaa. Ja jos lapsi on tarpeeksi kiinnostunut, voi kysyä että löytäisköhän kyseinen minihenkilö esimerkiksi Tomppa- kirjat, tai missähän täällä on Mimmi Lehmiä tai Muumeja. Ja osaisitko laittaa tämän tuohon noitten muitten Barbapapojen sekaan.
Ja sitten voi keskustella, että mitähän tämä lapsi puuhaa. Jonkun kerran olen toiminut nosturina, kun lapsi on rakentanut raheista tornia, eikä ylety laittamaan kuin kaksi rahia päällekkäin. Ja onhan toki parempi, että nostan lapsen ilmaan että se yltää itse laittamaan kolmannen rahin, enkä nosta rahia valmiiksi lapselle. Ja sitten voidaan nauraa yhdessä, kun lapsi tomerasti monottaa tornin nurin!

Joskus lapsia saa myös palautella oikeille omistajille, kun ne harhautuu ihan mihin sattuu. Ensin huutelevat varttitunnin että "äitii, missä ooooleeet", ja kun äiti vastaa, että rakkaani äiti on täällä kuvakirjojen luona, lapsi harhailee kauemmas voidakseen jatkaa ihmettelyä. Vartin jälkeen poistuin tiskin takaa ja etsin lapsen. Siellä se seisoi seksuaaliterveyden hyllyn edessä ja ihaili esille nostettua kirjaa, joka kertoi sensuellista seksielämästä tms. Monttu auki tottakai. Talutin lapsen kädestä huoltajan luokse ja kerroin mitä se siellä puuhaili. Lasta kirja lähinnä hämmensi, voi sen äiti-parkaa!

Ja viimeksi tänään meillä kävi pieni ihminen, joka etsi "jysijäkijaa", ilman ärrää. Meillä meni hetki tajuta, mitä ipana on vailla, kun ärrää ei missään muodossa kuulunut. Jos sitä ei osaa sanoa, sitä ei tartte mihinkään. Ihan oikee asenne! Kun tiskin takana ei ollut ketään, lapsi meni sinne itte, että jos vaikka siellä olis niitä kirjoja. Ihana hassu napero. Lähtiessään se kävi toivottamassa kaikille (siis ihan kaikille, asiakkaita myöten) hyvää joulua ja auhallista uutta vuotta, kädestä pitäen. Hurmaava lapsi.

1 kommentti:

  1. Kuulostaa mahtavalta! Mutta tarkoittanet varmaan: humaava lapsi. :)

    VastaaPoista