keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Koirat lapsiperheessä

Monesti törmää esimerkiksi koirien myynti-ilmoituksiin, joissa syyksi koirasta luopumiseen mainitaan lapsen syntymä. Tai simppelisti "muuttunut elämäntilanne".
Joskus törmää myös kysymykseen "kuinka yhdistää lapset ja koirat". Tietenkin lapset ja koirat- yhdistelmiä on yhtä monta kuin perheitäkin, mutta perusasiat on aina samat, jos halutaan että kokonaisuus toimii.

Mulla ei ole kokemusta siitä, että perheeseen tulee pieni vauva tai että on taaperoikäisiä. Meidän perheen muodostaa kaksi aikuista ihmistä, joista toisella on 6- ja 9- vuotiaat tytöt (teksteissä kuopus ja esikoinen), ja toisella 6- ja 7,5- vuotiaat koirat (Miska ja Hukka).
Jotta tämä perhe toimii, on luotu tietyt säännöt ja rutiinit jotka auttaa kaikkia muistamaan oman paikkansa porukassa. Kaikilla on oikeuksia ja velvollisuuksia, niin aikuisilla, lapsilla kuin koirillakin. Tietenkin päävastuu porukasta on meillä aikuisilla, mutta vähitellen lapsetkin alkaa ottaa enemmän ja enemmän vastuuta. Oman kehitystasonsa mukaan toki.



Tällä hetkellä me asutaan kaksikerroksisessa rivitalonpätkässä, mikä on toiminut suunnilleen hyvin. Portaat on kierreportaat, liukkaat ja avonaiset. Koirille on opetettu (ja muistutetaan välillä vieläkin) miten portaissa kuljetaan ilman loukkaantumisen vaaraa. Lapsille on selitetty miksi portaissa ei saa juosta ja riekkua. Ja että Hukka on päästettävä kaidepuolelta ohi, jos se haluaa. Ja että sille saa sanoa "hopi hopi, mene nyt", jos se jää keskelle portaita ihmettelemään.
Syksyllä ollaan kuitenkin muuttamassa omakotitaloon, mikä tietää pieniä muutoksia elämään ihan kaikille. Pieniä nimenomaan siksi, että esimerkiksi tarha (tai esikoulu), koulu ja kaveripiiri pysyy lapsilla samana. Minä käyn edelleen omassa koulussani ja isäntä viettää päivänsä kotona, joten kotona on aina joku kun lapset tulee kouluistaan, eikä koirille tule pitkiä yksinoloja. Eikä näin ollen tule myöskään tilannetta, että lapset ja koirat olis pitkään päineen kotona.

Meillä ei kovin paljoa ole sääntöjä, mutta ne muutamat on sitäkin tärkeämmät. Ja mikä tärkeintä, ne on helposti perusteltavissa lapsille. Ja kun säännöt on helppoja ja niitä on vähän, lapset muistaa ne helposti (eikä aikuisilla mene sekaisin mitä sitä saikaan tehdä ja mitä ei).
Koska sääntöjä on niin vähän, mitään tärkeintä sääntöä ei ole, vaan kaikki säännöt on tasan yhtä tärkeitä. Ja voin ylpeänä todeta, että lapset myös noudattaa sääntöjä.



Tässä nyt listattuna kuitenkin joitakin sääntöjä, jotka pitäisi olla ihan kaikissa koiralapsiperheissä.

  • Oma paikka
Kaikilla on oma paikka, mihin muut ei saa tulla. Koirilla on omat häkit/boksit, joihin lapset ei saa tulla. Miskalla on vanha Hukan uusiksi muotoilema kevythäkki, joka on Miskan oma paikka (joskin sieltä saa hakea kenkiä, jos Miska ei ole häkissä sillä hetkellä). Hukalla on oma iso boksinsa, johon kukaan muu ei missään tilanteessa mene.
Lapsilla on oma huoneensa, johon koirilla ei ole lupa mennä. Lastenhuoneen ovi on kiinni, kun ketään ei ole kotona, ja usein silloinkin kun joku on kotona. Lastenhuone ei oikeastaan kiinnosta koiria.
  • Ruokarauha
Kaikilla on oikeus syödä ruokansa rauhassa. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsilla ei ole mitään asiaa koirien kupeille, eikä koirat saa olla keittiössä. Itse asiassa koirat eivät saa mennä keittiöön ollenkaan.
Myöskään luita ja herkkuja ei saa mennä ottamaan koirilta, eikä koirat saa varastaa lasten kädestä jätskiä tai leipää tai muuta kiehtovaa.

Lurulla on lupa syödä luutaan sohvalla rauhassa

  • Nukkuminen
Myöskään nukkuvaa koiraa ei saa mennä häiritsemään. Jos koira nukkuu, sen annetaan nukkua, eikä sitä mennä halailemaan tai silittelemään, vaikka se onkin hurjan suloisen näköinen. Jos tuntuu, että koiralla on hätä (kuten paha uni, mikä huolettaa lapsia, eihän ne toki halua että kaveri näkee pahaa unta), tullaan kertomaan aikuiselle. Lapsille on myös opetettu, että jos koira on jostain syystä pakko herättää, laitetaan käsi kuonon lähelle, että koira haistaa että lapsi on vieressä, puhutaan hiljaa ja rauhallisesti ja odotetaan että koira avaa silmät ja huomaa lapsen. Sitten sille voi kertoa mitä asiaa on.

Sohvalla on hyvä nukkua kaverin kanssa

  • Ulkoilu
Koirien lenkitys on minun vastuulla. Mies ei voi koiria lenkittää, ja yhdeksänvuotiaskin on vielä liian pieni aktiiviselle koiralle. Molemmat koirat hallitsee hihnakäyttäytymisen, koirien ohittamisen ja muun vastaavan, mutta vieraista koirista ei voi koskaan tietää. Lapset saa tulla mukaan kun käyn kävelyllä koirien kanssa, ja silloin saa taluttaa Hukkaa. Lapsia opetetaan lukemaan koirien eleitä ja ilmeitä siltä varalta että jotain meinaa tapahtua, ja edistystä tapahtuu koko ajan.


Mitä lapset ja koirat sitten tekee yhdessä?

Mitäpä ne ei tekis! Miskalla on ikioma lempilelu, ja lapsesta on hauskaa täyttää Miskan lelua ja antaa sitten lupa leikkiä. Yleensä kun esikoinen tulee valittamaan että on tylsää, enkä keksi muutakaan, lupaan leikkiä pari kierrosta koirien kanssa.

"Täyttäisitkö nopsasti?" Esikoinen ja Miskan lempparilelu
Joskus lapset on olleet mukana myös hakutreeneissä, mutta käyhän se tylsäksi, kun ei saakaan olla koko aikaa piilossa, ja tuolloin ohjeiden kuunteleminen ja (etenkin) noudattaminen oli vaikeaa. Jouduin sen verran usein soittamaan miehen hakemaan lapset kesken kaiken pois, etten ole hetkeen viitsinyt yrittää uudestaan.
Sen sijaan takametsäksi nimeämässäni pienessä metsikössä heti rivitalon aidan takana on hyvä käydä lasten (usein kaikkien taloyhtiön lasten) ja koirien kanssa leikkimässä piilosta. Esikoinen on jopa halunnut lähettää koiran pari kertaa.

Hukka hakee kumikanaa, jota siskontytöt treenin päätteeksi heitteli


Esikoiselle on myös tarjottu mahdollisuutta alkaa harrastaa jommankumman koiran kanssa jotakin, mutta lapsi on liian epävarma siihen, joten saavat tehdä kivoja juttuja kotosalla.
Ja tottakai Miskasta on ollut hurjasti apua esikoiselle, jolla on tokaluokalla ollut paljon ääneen lukemista kotiläksyinä. Miska toimii lukukoirana, ja esikoinen tykkää lukea sille läksyn ääneen. Ja saahan siitä kivan merkinnän korttiin.

Lisäksi koirista on mukavaa katsoa lasten kanssa telkkaria olkkarissa. Miska valtaa välittömästi oman tilansa sohvalta, kun lapset laittaa telkkarin päälle. Hukka osallistuu, jos mukana on esimerkiksi poppareita tai aamupala.
Ja jos me aikuiset ei olla kotona, Hukka hoitaa vahtipolitiikan. Eli lojuu olkkarissa keskeisellä paikalla, josta näkee sekä leffan lumoissa olevat lapset (ja Miskan) että terassinoven ja etuoven. Mutta heti kun minä tulen kotiin, tervehdin kotonaolijat ja lähden yläkertaan, se tulee mukaan.

Lasten vastuulla on lisäksi ihan erityisiä juttuja. Lapset pitää huolen siitä, ettei koirat hypi kavereita vasten, ja ottaa lapset vastaan nätisti. Ja lasten täytyy hakea Miskalta kavereitten kengät, joita se onneton tahtoo kiikuttaa sinne tänne.
Lisäksi lasten täytyy pitää itse huoli siitä, ettei koirat tule keittiöön kun lapset syö. Enää ei riitä että huudetaan mulle. Välillä lapset myös haluaa antaa ruuat koirille, ja esikoinen harjaa säännöllisesti Hukan höttöturkin ja Miskan turkin muuten kuin korvista.

Kaikenkaikkiaan elämä on aika rentoa ja sujuvaa, vaikka alkuun tuntuikin että mitä hittoa tästä muka tulee. Hyvin sujuu, kun kaikilla on säännöt selvillä.


Olis mukava lukea muidenkin kokemuksia lapsi- ja koiraperheiden arjen sujumisesta! Tai onko muillakin ehkä kokemuksia lasten ja koirien muodostamista uusperheistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti