Sunnuntai-iltana tultiin reissusta kotiin koirien kanssa. Maanantaina meitä väsytti ja tiistaina sisko tuli käymään. Koirilla on ollut hirmuinen määrä tekemistä alkuviikosta, siis.
Tiistaina Miska onnistui säheltämään itsensä portaita alas hallitsemattomalla kierteellä ja kopsahti tasanteelle huonosti, eli mahalleen. Arvattavasti portaita arasteltiin sen jälkeen.
Kun sisko yritti taluttaa herrakoiraa alas portaita, se jumitti täysin, tärisi eikä uskaltanut liikahtaakaan, ei vaikka seisoin vieressä tukena. Kovin kauaa en jaksanut alkaa odottaa, kun neitikoiralla oli jo hätä, ja arvatenkin herrakoirallakin. Niinpä nappasin pienen hoidossa hoikistuneen bretonipojan syliin ja kannoin kolmannesta kerroksesta alas.
Tässä tilanteessa on oltu ennenkin, ja silloin tilanteen purkamiseen meni paljon kauemmin aikaa. Siksi päätin hoitaa tilanteen tänään kuntoon. Tuin ja kannustin herrakoiraa joka portaalla, kehuin kovasti kun yksi seitsemän portaan sarja oli ohi ja kannustin lisää seuraavissa sarjoissa.
Aamulenkin jälkeen vein Hukan sisälle ja otin pelkän Miskan rappukäytävään. Yhdessä kuljettiin portaita niin kauan että koira huomasi että jos rauhassa tulee, ei ole hätää.
Lisäksi olin ovela ja käytin tilaisuuden hyväkseni opettamalla samalla Hukalle yksinoloa. Heti lenkin jälkeen neitiä väsytti ja se oli käpertynyt sängylle peittojen ja tyynyjen keskelle nukkumaan kun tulin syvästi huojentuneen Miskan kanssa takaisin kotiin.
Lisäksi totesin, ettei ole mitään syytä suuttua koirille, jos kotiin tultuaan joutuu siivoamaan roskapussin sisältöineen lattialta. Etenkään, jos kaupunkiin päästyään tajuaa että se roskapussi tosiaan jäi keittokomeron lattialle. On tunnettu tosiasia, että koirat ovat opportunisteja, ja ruoanjätteitä ja ruokapakkauksia sisältävä roskapussi revitään ihan varmasti auki.
Lähinnä huvitti, kun pussi oli revitty niin siististi auki ja levitelty ilmeisen harkitsevasti pitkin lattiaa.
Myös kylpyhuoneen ovi oli auki ja ruokatynnyri kyljellään lattialla. Mitään sieltä ei kuitenkaan oltu syöty. Kansi sitä vastoin oli kiikutettu huoneen lattialle.
Joskus olisi kiva päästä kurkistamaan noiden aivoihin, että mitä siellä oikein liikkuu- vai liikkuuko mitään!
Myös citypulu herätti huvittuneisuutta ihmisissä. Bussipysäkin edessä auto joutui hidastamaan vauhdin kokonaan pois, kun pieni ja päättäväinen citypulu taapersi kaikessa rauhassa ja hyvin arvokkaana tien yli. Joku muu olisi varmasti töötännyt tai painanut vain kaasua, mitä sitä yhdestä pulusta. Tämä autoilija hidasti vauhdin ja odotti pulua rauhassa.
Ihmiset nauroi, ja kun totesin pululle, että pöljä, se katsoi selvän närkästyneesti pää kallellaan.
Joku muu jäi valistamaan pulua suojatiestä, johon oli matkaa kolme metriä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti