Koirallinen uusivuosi

Koirallisen ihmisen uusivuosi ei läheskään aina suju pippaloissa iloisesti alkoholipitoisia juhlajuomia siemaillen. Tai vähintäänkin yhtä usein se kuluu kotona, säikähtänyttä tai muuten vain epäluuloista koiraa vahtimassa.
Niin kului minunkin uusi vuosi. Niin on kuluneet minun uudet vuodet jo kymmenen vuoden ajan, kiitos paukkuaran terrierin, ja tätä nykyä myös ääniaran kelpien.

Näin sujui alkuilta. Suhteellisen rauhallisesti, siis.

Pari tuntia tuosta, ja koira lymysi sängyn alla, häkissä ja minun vieressä peiton alla. Kylppäri olisi voinut olla toimiva ratkaisu, jos olisin siirtänyt itseni, läppärini ja bretonipojankin sinne.
Lopulta naksuttelin kelpielle matolla lelujen tuomisjuttuja (koira opettelee tuomaan lelut ämpäriin), ja sen jälkeen se rauhoittui syömään luuta matolle.

Tänään bretoniherra popsi ja järsi luita niin tomerasti, että oksensi ylimääräiset pedilleen. Onni on irroitettava pedinpäällys. Kiitos Clas Ohlson!


Ja ensi vuonna neitikoira saa maistella vuohenjuuri-valeriaanatabletteja, joita Elksi meille suositteli. Jospa sitten ei pelottaisi ollenkaan.