Päiväni kuvina

Joskus Livejournal- aikoinani osallistuin kuva tunnissa- haasteeseen. Koska tätä nykyä olen laiska kuskaamaan (halpaa pokkari)kameraani mukana joka paikkaan, en millään ehdi ottaa kuvaa joka tunnista, jonka valveilla olen.
Lemmikkipalstoilla oli hauska versio, "päivä kuvina", ja siihen minäkin saatan osallistua. Ainakin nyt, kun jaksoin tänään vähän paremmin perehtyä asiaan ja ottaa niitä kuvia. Laatu ja määrä ei edelleenkään ole päätähuimaavia, mutta. Minun elämä, koittakaa kestää.

Ensimmäiseksi aamulla saatiin ihailla Miskan yökampausta. En tosin tiedä, tuo taitaa olla enemmänkin Hukan ja Miskan leikkien tulosta, Hukalla kun on tapana retuuttaa pikkuveljeä ympäri kämppää ja sitten tukka näyttää miltä näyttää. Ja siitä pitää aina tulla juoruamaan, että kato ny mitä toi mulle taaas teki!

On myös istuttu nätisti rivissä odottamassa aamupalaa. Kamala akka, kun komentelen pieniä viattomia eläinparkoja. Hyi mua.

Elukkalinjalla mennään, olemme myös ulkoilleet. Ihan vähäsen vaan, mutta silti.

Leikittiin leluntunnistamisleikkiä kelpien kanssa sillä aikaa, kun bretoni-parka oli mielestään evakossa. Olihan se, tavallaan. Ei se voi samassa huoneessa oikein olla, kun toisen kanssa treenataan, ja Miska rakastaa kylppäriä. Paitsi jos on tarkoitus pestä se. Kummallinen eläin.

Muutettiin myös laumanjäsen Kettueläin meille. Nyt se on vielä karanteenissa kylppärissä. Ja heti kun Miska kuuli, että laitetaan kettu karanteeniin, se juoksi ketulle kaveriksi. Kohtelias poika!


Miska hengaili kylppärissä koko sen ajan, kun minä ahersin keittiössä saadakseni tämän:

näyttämään tältä:

Ero on huomattava, vai mitä? Eikä siihen loppujen lopuksi ihan kamalan kauaa mennyt.
Nuo pitsapaperin alla näkyvät astiat pelastettiin kotiin samaan aikaan kettueläimen ja tietokoneen näppäimistön ja hiiren kanssa.

Olen myös tehnyt empiirisen tutkimuksen, jonka olen halunnut tehdä jo pitkään. Kuvittelin, että tölkissä oleva limsa täyttäis lasin tuohon kavennuskohtaan asti. Mutta höh, limsaa olikin ihan koko lasin verran! Piti hörpätä ennen kuin sen pysty kantamaan pois keittiöstä. Koen tulleeni hivenen huijatuksi, mutta luulen voivani elää tämän asian kanssa.

Myös Hukka on tehnyt tuttavuutta kettueläimen kanssa. Minun omat pikkuketut. Kummallakin on omat ongelmansa, toinen pitäis pestä ja toinen laihduttaa taas kelpiemäiseen kuntoon.

Loppuilta menee lueskellessa ja netissä. Onhan sitä tässäkin. Päätin, että ensin pitää lukea tuo Karikko loppuun, ennen kuin saan lainata uusia kirjoja. Aijai.


Minulla oli semmoinen päivä. Tehkäähän muutkin tämmösiä, tää oli oikeestaan aika hauskaa.