torstai 4. huhtikuuta 2013

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Kirjavinkkejä! En olekaan aikoihin postannut vain yhdestä tietystä kirjasta, mutta tämä oli niin hauska tuttavuus, että se kannattaa.

Kuva: Goodreads.com
  Allan Karlsson on hyvin värikäs hahmo. Vaatimaton ja hitusen viinaanmenevä. Ja ehtimiseen sotkeutuu kaikenlaisiin poliittisiin kuvioihin, vaikkei pidäkään politiikasta pätkääkään. Niin se vain ehtii pelastaa Francon siltapommituksesta, tutustuu Yhdysvaltain varapresidentti Harry Trumaniin, joka sittemmin on presidentti, ylittää Himalajaa Mao Tse-tungin vaimon kanssa, lentää Iranista kotiin Winston Churchillin kanssa, nautiskelee päivällistä Stalinin kanssa (ja hermostuttaa sen pahanpäiväisesti siteeraamalla väärää runoilijaa), käy keikan Pohjois-Koreassa ja keskustelee Kim Jong-Ilin ja isänsä Kim Jong-Sungin kanssa. Ja siinä samalla tietenkin keskustelee myös itsensä Maon kanssa.
Lisäksi sitä ehditään toimia vakoojana ja agenttina ja atomipommi-insinöörinä ja huhhuh! Varsin vauhdikkaita elämänvaiheita tällä kaverilla.

Puhumattakaan näistä viimeisimmistä reilusta kahdestakymmenestä päivästä, jolloin herra Karlsson 100v päättää livistää vanhainkodista, koska hänhän ei aio juhlia. Ja sitten, jotenkin hämmentävästi, Allan saa haltuunsa 500 miljoonaa kruunua sisältävän laukun ja seikkailee sen kanssa siellä täällä ja tutustuu mitä hauskempiin hahmoihin. Ja norsuun nimeltä Sonja. Ja osallistuu pariin tappoon (koska eihän ne nyt murhaa ketään, vahinkojahan ne oli!) ja lopuksi pitää vielä kehitellä vedenpitävä (tai ainakin vodkan runsaasti kostuttama) tarina syyttäjälle kerrottavaksi. On se hyvä, että vanhat ihmiset harhautuvat helposti jaarittelemaan!


Nyt kun lueskelin muita arvosteluja tästä kirjasta, huomasin että moni vertaa tätä Forrest Gumpiin. Ei mulla vaan tullut kertaakaan Forrest Gump mieleen. En oikein ymmärrä mihin se vertailu perustuu. Lähinnä tulee mieleen,että Forrest Gump nyt ei ollut niitä penaalin terävimpiä kyniä, kun taas Allan Karlsson on hyvinkin terävä tyyppi. Ja voisi olla vielä terävämpikin, jos olisi käynyt koulua enemmän kuin kolme vuotta. Mutta oppiihan sitä tekemälläkin. Ja hienosti se oppi rakentamaan pommeja ja sillä näemmä pääsee pitkälle, etenkin sota-aikaan.


Suosittelen tätä kirjaa... no tuota. Ihan kaikille. Kirja on aika pitkä, mutta toisaalta, kyllähän sadassa vuodessa ehtii sattua ja tapahtua.

1 kommentti:

  1. Nauroin jo tätä lukiessa, kuolen varmaan jos luen ton kirjan :D

    VastaaPoista