sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

luonnetta testataan

On olemassa erilaisia testejä koirien luonnetta mittaamaan. LT ja MH- koe taitaa olla ne mitkä Suomessa noteerataan.
Ja sitten on ihan arkielämä, jossa sattuu ja tapahtuu.

Miska kävi viime elokuussa luonnetestissä, ja sai toilailtua itselleen +110 pistettä ja laukausvarman. Hieno poika. Olen kuitenkin todennut, että tuollainen testitilanne ei tosiasiallisesti kerro juurikaan siitä, miten koira oikeasti käyttäytyy.

Kun luonnetestissä oli puolustuhalu koetuksella, herrakoira pyöri haukkuen mun ympärillä, ja oli lopulta selän takana odottamassa että emäntä sanoo ilkeälle tuomarille notta antaas olla kiusaamatta pieniä poikia.
Saman syksyn aikana oven takana seisoi stalkkeri, joka oli vakain aikein tulossa sisälle asuntoon. Herrakoira urisi mun jalkojen takana epävarmana. Epäilemättä se olis sieltä ampaissut päin, jos tilanne olisi sitä vaatinut. En epäile hetkeäkään. (Siinä tilanteessa kelpie toimi ja hääti järkyttävällä metelillä, kumealla murinalla, irvistelyllä ja hammaskaluston esittelyllä kyseisen stalkkerin sinne missä pippuri kasvaa.)

Yöllisellä pikapissatuslenkillä jostain talon yhdeksästä rapusta tuli joku mies tupakalle, ja kyttäs meitä ja hiippaili lähemmäs ja lähemmäs. En jaksa uskoa ihmisten hyviin aikeisiin ja luontaiseen uteliaisuuteen kahdelta lauantaiyönä. Ei jaksanut Miskakaan. Se parkkeerasi tiukasti pohjetta vasten ja murisi matalasti. Onhan se onnettoman kiltin näköinen pieni pyöreäsilmäinen luppakorva, mutten minä sitäkään silti suututtais.
Kelpie ei tässä tilanteessa nähnyt vielä mitään varsinaisesti murinan arvoista, vaan haki ensin kauemmas lentäneet avaimet (meidän iltalenkkileikki, hae avaimet) ja parkkeerasi sitten toisen pohkeen viereen.
Päästiin toki sisään turvallisesti ilman sen suurempaa sirkusta. Mutta muistinpa silti, ettei bretonipoika noin luonnetestissä toiminut!

En tiedä miten erilainen tilanne olisi luonnetestissä, jos olisin ollut aidosti kauhuissani, pakittanut vähän matkaa tai yrittänyt väistää itsekin uhkailevaa tuomaria. Koira ei ole tyhmä, ei edes pieni ja vähän aivoton Miska. Kyllähän se näkee, kuulee ja (ilmeisesti) haistaakin, onko emäntä tosissaan vai ei.

Hieno pieni pk-bretoni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti