sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Rovaniemen näyttely 23.6. ja juhannus

Lauma vietti juhannussunnuntain ajelemalla kolme tuntia Rovaniemelle, pyörimällä näyttelyalueella muutaman tunnin ja kolme tuntia kotiin. Toisin sanoen Miska kävi kertomassa näyttelyssä, miltä näyttää hieno bretoniuros.

Näyttelyssä oikein mitattiin koirat, ja meidän herra on nyt (sen mittauksen mukaan) tasan 50cm, eli ei alkuunkaan liian korkea! Miska oli myös muuten kaikinpuolin... oma itsensä. Hyppi ja pomppi ja kiskoi hihnassa ja jodlasi, kun ei saanut mennä moikkaamaan kaikkia kivoja tyttöjä. Ihan viereisessä kevythäkissä oli suloinen tosi niukkakarvainen ruotsalainen bretoninarttu. Miska rakastui siihen ja yritti ovelasti livahtaa aina tuuppimaan sitä häkin läpi.

Näin fiksusti Miska käyttäytyi!

Kyllä se kehässäkin kävi. Ei minun kanssa, minä en kehään mielelläni mene, B saa hoitaa sen puolen. Vaikka joinain päivinä on se ja sama kenen kanssa Miska kehään menee, kun jos ei osaa käyttäytyä niin sitten ei osaa.
Vaikka olishan se voinut huonomminkin käyttäytyä. Antoi se mitata, katsoa hampaat, kopeloida läpi ja seisoikin hyvin! Se on vaan tuo juokseminen sellaista koikkelehtimista ja rallattelua. Kaukana sulavasta bretonin ravista.



Arvostelussa kehuttiin herrakoiraa seuraavasti:
Hyvänkokoinen uros. Maskuliininen pää. Oikea purenta. Hyvä kaula, hyväksyttävät hartiat. Ylälinja ei kovin tiivis/vakaa. Riittävät takakulmaukset.
Hyvä runko (johan sen esittäjän hupparikin sanoi!). Liikkuu hyvin mutta "in two tracks", eli ns. kaksirivistä ravia.
Hyvä turkki. Hyvä luonne, mutta vähän koulutusta tekisi hyvää. (Omistajan huomautus, aika paljonkin koulutusta tekisi hyvää, mutta eri asia oppiiko tuo siitä mitään.)

Herra sai Avoimessa luokassa EH:n ja voitti oman luokkansa. Kuulostaa tosi hyvältä, etenkin jos ei mainitse, että toinen kilpakaveri ei ollut paikalla ja toinen sai hylätyn... Mutta me otetaan tää positiivisella asenteella!

Että sillä lailla. Hieno poika tuo on, eikä nyt tänä kesänä taideta enää mennä näyttelyihin. Mätsäreissä voidaan käydä harjoittelemassa sitä riivatun ravia pitkin kesää, mutta muuten keskitytään olemaan ja sikailemaan, kun se me osataan parhaiten!

Eikä sitä paitsi tämän näköiselle kaverille voi edes olla vihainen vaikka se onkin pieni sika.

Voisitko muka olla tälle vihainen?

Ja mikä mahtavinta, kotimatkalla poikkesimme toisella Haukalla ja haimme maailman parhaan spanielin yökylään! Pikkuveljet saa taas resuta ja painia ja mellastaa keskenään. Hukkakin tykkää, kun ensin ei ollut kumpaakaan pikkuveljeä, sitten äiskäkin vielä lähti koko päiväksi pois kotoa ja nyt on kaksi pikkuveljeä! Mahtava parannus!

Tämmöinen supersöpö aatelispikkuveli tuli kylään.

2 kommenttia:

  1. Sydän sulaa tuolle Miskan kuvalle <3

    VastaaPoista
  2. Miska on semmoinen sydäntensulattaja ihan luonnostaan <3
    Minun sydän sulaa myös tuolle cockeripojalle, joka osaa olla varsin valloittava ihanuus myös :)

    VastaaPoista