Lusikkateoria. Siitä on puhuttu viime aikoina paljon. Itse tutustuin aiheeseen viime keväänä, kun kaveri kertoi siitä. Kerroin siitä miehelle, ja siitä asti meillä on puhuttu lusikoista ja niiden vähyydestä ja pesemisestä.
Lusikkateoriasta on ihan lähiaikoina puhuttu esimerkiksi Traumablogissa ja Mitä nyt taas- blogissa.
Käytännössä lusikat on metafora henkiselle ja fyysiselle jaksamiselle. Terveellä ihmisellä lusikoita on periaatteessa loputtomiin. Henkisesti tai fyysisesti sairastuneella lusikoita on rajallisesti, joskus vain muutama. Kaikki mitä tekee, vie lusikoita. Päivästä riippuen enemmän tai vähemmän, ainakin omalla kohdallani. Esimerkiksi migreeniaamuna lusikoita vie istumaan nouseminen ja kännykän herätyksen sammuttaminen. Sitä ennen lusikoita vei miehen lapsenherättelyn kuunteleminen. Pelkkä herääminen vei lusikan samantien. Koirien ruokkiminen vei lusikan, ja mies käytti esikoisen kanssa koirat pika-aamupissalla, koska kaikkia lusikoita ei kannata käyttää heti. Sain onneksi kyydin kouluun, joten bussimatka ei vienyt lusikoita, niinkuin normaalisti käy. Päivästä riippuen jokainen bussimatka vie yhdestä kolmeen lusikkaa. Tunneilla istuminen vie kurssista riippuen lusikoita, tämän kuukauden ainoa kurssi ei yllättäen yleensä vie kuin korkeintaan yhden lusikan, mikä on tosi kivaa vaihtelua.
Mutta ei nyt oikeastaan pitänyt puhua lusikoiden menettämisestä, vaan siitä miten niitä voi saada vähän lisää tai ainakin säästeltyä.
Varmasti kaikilla on omia keinoja selvitä stressistä tai "ladata vähän akkuja". Periaatteessa sama asia. Kaikilla on varmasti omat keinot, ja minä yritän selvittää mikä toimii omalla kohdallani. Tietenkin pitää muistaa, ettei sama asia toimi joka kerta, vaan pitää tietää mikä auttaa ja mikä pahimmillaan vie lisää lusikoita.
Näitä on yllättävän vaikea keksiä, mutta juuri siksi ne pitäisi miettiä silloin kun energiaa vielä on. Ja toisaalta joskus kun lusikat on ihan vähissä, tietää itse mitä just silloin haluaa kaikkein eniten tehdä.
Mulle lusikoita voi tulla lisää näistä asioista
- Rauhallinen metsälenkki koirien kanssa (tosi vähillä lusikoilla pelkän Hukan kanssa)
- Leikkihetki Miskan kanssa jollakin Miskan lempilelulla
- Torkkuminen sängyssä koira mahaa vasten (yleensä Miska, se kun rakastaa läheisyyshoitoa)
- Halihetki
- Se kun saa kömpiä kainaloon torkahtamaan
- Se kun mies silittää päätä
- Kirjastossa kaikessa rauhassa käyminen (voi viedä useita tunteja, ei ryhmävierailupäivinä)
- Hyvään kirjaan uppoutuminen
- Rillit huurussa- tai Simpsonit- jakson katsominen boksilta (mieluiten tuttuja jaksoja)
- Sauna
- Pepsimaxin juominen
- Päiväunet
- Suloiset asiat (kuten pikkuinen ballerinakeijukainen, joka koputteli vasaralla seiniä ja kuunteli sitten mitä kuuluu)
- Turpaterapia, eli esimerkiksi rauhallisen hevosen harjaaminen, rapsuttaminen ja jututtaminen
Varmasti on muutakin, mutta nuo on sellaisia mitkä toimii useimmiten, ainakin jotkut. Joskus tiedän myös, etten halua ketään lähelleni, eikä muhun saa koskea. Ne päivät on yleensä niitä, kun on ollut liikaa ärsykkeitä pitkin päivää ja haluan vain olla hämärässä hiljaisuudessa ilman että kukaan koskee. Hassua on se, että silloinkin Miska saa tulla syliin nukkumaan tai Hukka jalkoihin. Ihmisiä en vain kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti