Koska käytiin keskustassa päin muutenkin, käytiin matkan varrella Tuirassa sijaitsevassa koirapuistossa, jota ei olla aiemmin löydetty. Nyt löytyi, kun kysyttiin ajo-ohjeita joltakin Tuirassa kohtaamaltamme huskyn omistajalta.
Tuiran koirapuisto on aivan lähellä ns. Miljoonamonttua, kun käännytään Tuiraan päin, heti ekasta risteyksestä oikealle, ison parkkipaikan läpi ja siinä se puisto jo näkyykin. Auton voi jättää parkkipaikalle tai sitten puiston eteen parkkialueelle.
Ekalla kerralla kun käytiin, puistossa oli muitakin (hirvee järkytys siis, voitte kuvitella!), mutta toisella kertaa puiston pienten puoli oli typötyhjä, ja isojen puolellakin vain yksi koira ennen meitä.
Koska me ei puistoilla toisten kanssa, vallattiin tyhjä pienten puoli.
Harripuiston pienten puoli on kyllä ihan hyvän kokoinen pienille koirille, mutta jo tuollainen 19 kiloinen bretonipoika tarttee kunnolla tilaa voidakseen spurttailla kunnolla sinne tänne törmäilemättä esim. aitoihin tai muutamaa kiloa kevyempään kelpieneitiin, jolla palaa käämit aika rivakasti sellaiseen pelleilyyn. Voisin kuvitella, että myös esimerkiksi whippetit juoksentelis mieluummin toisella, isommalla puolella.
Tähän aikaan vuodesta varmaan jokainen koirapuisto on enemmän tai vähemmän vetinen ja kurainen. Tai ainakin liukas! Harripuisto oli märkä ja kurainen, lunta oli jonkun verran tasaiseksi tallautuneena, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että Hukka olisi päässyt lempparipuuhansa- lumipallojen metsästyksen- pariin. Siksipä meillä oli Hukan oma jalkapallo mukana, ja sen perässä sai säntäillä pitkin puistoa.
Harripuiston isojen koirien puolella on enemmän puustoa ja tilaa juosta ja vemmeltää. Pienten puolella on muutama puu, paljon paljasta maata ja kolme penkkiä. Kummankin puolen yhteinen iso roskis on aitojen ulkopuolella. Autoparkki on kätevästi heti porttien vieressä niin, että koirat voi vaikka päästää irti tyhjään puistoon, kunhan vaan avaa portin ja takakontin.
Tähän aikaan alkaa myös huomaamaan roskat ja tupakantumpit ja keräämättömät koirankakat pitkin puistoa. Kunhan lumet sulaa kunnolla, onkin "kiva" alkaa keräilemään sieltä talvella keräämättä jätetyt kasat. Yäk.
Aktiviteettimahdollisuuksia pienten puolella ei juuri ole. Kolme penkkiä, yksi tuommoinen minkä päällä Miska poseeraa ja kaksi simppelimpää. Pari puuta, ja aidannurkassa pieni kasa kaiveluhiekkaa. Ei esimerkiksi kiviä tai kantoja, joiden päällä pomppia ja kiipeillä. Sinänsä vähän tylsää, mutta ehkä sitä on sitten ajateltu, että pienet voi rikkoa itsensä. Vaikka eipä tuolla isojenkaan puolella juuri muuta ole kuin enemmän puita.
Meidän lauma tykkäsi kyllä Harripuistosta, joku päivä käydään vielä tarkistamassa myös isojen puoli, tällä kertaa ei ihan ehditty sinne, kun joku tuli sinne heti kun edelliset poistui. Mutta onhan tässä aikaa.
 |
| Aakee laakee Harripuisto |
Tähän aikaan vuodesta varmaan jokainen koirapuisto on enemmän tai vähemmän vetinen ja kurainen. Tai ainakin liukas! Harripuisto oli märkä ja kurainen, lunta oli jonkun verran tasaiseksi tallautuneena, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että Hukka olisi päässyt lempparipuuhansa- lumipallojen metsästyksen- pariin. Siksipä meillä oli Hukan oma jalkapallo mukana, ja sen perässä sai säntäillä pitkin puistoa.
Harripuiston isojen koirien puolella on enemmän puustoa ja tilaa juosta ja vemmeltää. Pienten puolella on muutama puu, paljon paljasta maata ja kolme penkkiä. Kummankin puolen yhteinen iso roskis on aitojen ulkopuolella. Autoparkki on kätevästi heti porttien vieressä niin, että koirat voi vaikka päästää irti tyhjään puistoon, kunhan vaan avaa portin ja takakontin.
 |
| Miska istuu penkillä ja katselee isojen koirien puolelle |
Tähän aikaan alkaa myös huomaamaan roskat ja tupakantumpit ja keräämättömät koirankakat pitkin puistoa. Kunhan lumet sulaa kunnolla, onkin "kiva" alkaa keräilemään sieltä talvella keräämättä jätetyt kasat. Yäk.
Aktiviteettimahdollisuuksia pienten puolella ei juuri ole. Kolme penkkiä, yksi tuommoinen minkä päällä Miska poseeraa ja kaksi simppelimpää. Pari puuta, ja aidannurkassa pieni kasa kaiveluhiekkaa. Ei esimerkiksi kiviä tai kantoja, joiden päällä pomppia ja kiipeillä. Sinänsä vähän tylsää, mutta ehkä sitä on sitten ajateltu, että pienet voi rikkoa itsensä. Vaikka eipä tuolla isojenkaan puolella juuri muuta ole kuin enemmän puita.
 |
| Pieni määrä kaiveluhiekkaa |
Meidän lauma tykkäsi kyllä Harripuistosta, joku päivä käydään vielä tarkistamassa myös isojen puoli, tällä kertaa ei ihan ehditty sinne, kun joku tuli sinne heti kun edelliset poistui. Mutta onhan tässä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti