Koirapuistot #6 Intiönkankaan koira-aitaus

Käytiin tällä viikolla katsastamassa myös yksi uusi koirapuisto. Tai koira-aitaus, kuka näistä niin tietää. Tällä kertaa oli vuorossa Intiönkankaan koira-aitaus!

Intiönkankaan koira-aitaus

Meinattiin vähän hämääntyä ajo-ohjeista. Koirapuistoilla harvemmin on selkeitä osoitteita, vaan ne ovat enemmänkin tyyppiä "Tuirassa, Bertel Jungin tien varressa" tai "Keskustassa, tarkkaa osoitetta ei tiedossa". Olis kivempi jos olis selkeät osoitteet, niin eksymisen vaarakin olisi pienempi autolla kulkiessa.
Tiedän kyllä, että koirien kanssa ajatellaan käveltävän hirveästi, ja kyllä minäkin omieni kanssa lenkkeilen. Mutta on myös tilanteita, jolloin kävely ei onnistu tai on liian vaikeaa, ja on parempi kulkea autolla. Silloin haluaisin käydä sellaisissa koirapuistoissa, joiden portille pääsee autolla.

Suurin osa puistoista toki on sellaisia, että portille pääsee, jos vain osaa suunnistaa oikein. Intiönkankaan koirapuistoonkin periaatteessa pääsee, mutta kovin laillista se ei ikävä kyllä ole. Me nyt oltiin hirveitä kriminaaleja ja mentiin autolla pyörätiellä. Hiljainen aika, ei vastaantulijoita ja tosi rauhallinen vauhti. Näin myös invalidi-mieheni pääsi puistoon meidän kanssa.

Intiönkankaan koirapuisto keskeltä puistoa portille päin

Välillä tulee tosi pahaa silmää, kun ajetaan auto niin lähelle, mutta sittenpä tulee. Minäkin kärsin välillä selkä- ja polviongelmista, ja niinä päivinä otan kyllä kaiken irti esimerkiksi inva-kortista, joka lupaa tehdä vähän sellaista mikä ei välttämättä normaalisti tulisi mieleenkään. Kuten siis esimerkiksi madella autolla pyörätietä pitkin koirapuiston portille asti.

Mutta takaisin koirapuistoon. Intiönkankaan koirapuisto on kyllä tosi mukavan oloinen puisto. Suurehko ja metsäinen. Keskellä metsikköä on tuommoinen paljaampi alue, jossa on ikävän paljon isoja kuoppia. Onneksi Hukka ja Miska ei juokse kovin kovaa pitkin puistoa, joten kuoppia ja juurakoita osataan väistää suht näppärästi.

Hukka poseeraa Intiönkankaan puiston juurakkopuun luona

Hukan oma pallo oli jossain tuon juurakon keskellä, eikä Hukka saanut sitä itse ylös. Piti auttaa. Nuo juurakot on ihan hirveän suuria ja syviä, voin kuvitella miten pienillä koirilla tassuihin sattuu kun kompuroi. Jostakin syystä Hukka ja Miska on pysyneet *kop kop* terveinä ja ehjinä puistoissa resutessaan. Ja muistetaan siis Miskan taipumus juosta täysillätäysillä ja huomata liian myöhään ettei tilaa olekaan rajattomasti ja sitten tulee törmäys aitaan. Sen yhden kerran nuoriherra on satuttanut itsensä koirapuistossa, enkä edelleenkään ymmärrä mitä ihmettä sille kahden metrin aikana ehti tapahtua, etenkin kun näin koiran koko ajan! (Voimassaoleva veikkaus on se, että meni joku pois paikaltaan tassussa tai hartiassa ja sitä piti varoa kunnes loksahti itsestään paikalleen.)

Kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, roskis on aidan ulkopuolella heti portin vieressä. Lapioita oli mukavasti kahta eri kokoa plus harava. Pieni lapio oli tosi kivasti poimittavissa aidan yli, ei tarvinnut sitä varten hipsiä ulos portista.
Talvea ajatellen aidat on varmaan turhankin matalat, voin kuvitella omien levitaatio-apinoideni vain astuvan aidan yli kun maassa on puoli metriä lunta. Mutta nyt on kesä, eikä ongelma ole ajankohtainen.

Intiönkankaan koira-aitauksen portti

Tämä asia mua hämmentää aika monessakin koirapuistossa. Koirapuistojen portit on varmasti tosi hyvä ja kätevä tapa saada yhteyttä koiranomistajiin. Ymmärrän, että niitä käytetään mielellään erilaisten palveluiden ja tapahtumien mainostamiseen. Mutta! Esimerkiksi nämä kaksi mainosta on jo sen verran huonossa kunnossa, että oliskohan ne syytä jo vaihtaa uusiin, tai ainakin poistaa nämä kaksi? Vasemmanpuoleinen mainostaa HundSpata ja oikeanpuoleinen... en muuten edes muista. En muista saiko siitä yhtään edes selvää. Minä kuluttajana en ainakaan oikein ota vakavasti sellaisen yrityksen mainosta, joka näyttää tuolta.
HundSpassa me käydään säännöllisesti hierotuttamassa Hukkaa, ja uintiinkin ajattelin varata ajan taas pitkästä aikaa, mutta minun mielipiteeni perustuukin jo kokemukseen, ei mainontaan.


Tästä tuli nyt aika rönsyilevä ja vähäkuvainen postaus, mutta sille on syynsä. Tutkailin kuvia, jotka otin, ja suurin osa on joko tärähtäneitä, tarkoitukseen sopimattomia tai sisältävät pienen photobomber-Miskan, joka on päättänyt pysähtyä joko merkkaamaan tai isommalle tarpeelleen johonkin kuvan kohtaan. Enkä usko, että puistosta tulee kovin positiivista kuvaa, jos keskellä kuvaa on yksi eläin kakalla!

Tästä huolimatta tämäkin puisto oli oikein mukava, ja poispäinkin osattiin, kun saatiin rauhassa suunnistaa Intiön läpi puolilaittomasti pyöräteitä pitkin.

Koirapuistot #5 Husaarinpuiston koira-aitaus

Husaarinpuiston koira-aitaus sijaitsee Linnanmaalla, liikuntahallin takana. Tai siinä on siis välissä nurmikenttä ja pieni metsikkö. Sinne voi olla vähän vaikea löytää, mutta jos ajaa tietä jota ajettais jos mentäis liikuntahalliin, sen löytää. Ei vaan käänny sinne parkkipaikalle, vaan vasta seuraavasta kohdasta vasemmalle. Ja sitten vaan niin pitkälle että näkyy mahdollisuus kääntyä oikealle kapeasta kohdasta, niin pääsee koirapuistolle. Ja vieläpä tosi kivalle koirapuistolle!

Husaarinpuistossa on kaksi puolta. Isot koirat ja pienet koirat. Me on taidettu olla enimmäkseen pienten puolella. Voiskohan siitä päätellä, että isot koirat käyttää enemmän tätä puistoa? Tälläkin kertaa isojen puolella oli jo yksi koira, joten mentiin suosiolla pienten puolelle.

Molemmat puolet on mukavan kokoisia, metsäisiä ja vaihtelevia. Mäkiä ja kumpuja tässä puistossa ei ole, mutta metsäistä maastoa on mukavasti. Eli toisin sanoen, paljon haisteltavaa pienille pojille! Hukka käy yleensä vain tarpeillaan sopivaksi katsomassaan paikassa ja tutkii sitten paikkoja tai odottaa (kuten useimmiten), että heitän sille pallon/kepin/futiksen/lelun. Tällä kertaa ei ollut mukana palloa, eikä Hukkaa tuntunut kepitkään kiinnostavan. Onneksi, koska en pidä niiden heittelystä vahinkojen mahdollisuuden vuoksi. Iso jalkapallo tai narupallo on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto heittoleluksi.

Portilta päin kuvattuna, vähän vasemmalle viistoon (huomatkaa kirmaava bretoni)

Ihan vähän oikealle päin portilta (tällä kertaa kirmaa kelpie)

Tuo pohja on sellaista haketta, joka ei tartu tassuihin ja kengäpohjiin, mutta jossa ainakin kelpien kokoisen koiran on hyvä kirmailla. Kelpie esimerkkinä siksi, että bretonilla on isommat tassut, ja sen on helpompi juosta isommassakin hakkeessa tai kivikossa. Tuo hakepohja kattaa ehkä kolmanneksen puiston etualasta, ja loppuosa on ihanan vehreää metsikköä.

Näin ihanan vehreää

Kuten kuvista huomaa, puisto ei varsinaisesti ole mitenkään valtavan suuri, mutta kyllä se minusta ihan mukavan kokoinen on. Ja puiston ympärillä on tosi kivasti metsää, jossa lenkkeillä koiran kanssa. Itse taisin käyttää kaverin paimenkoiraa lenkillä ja me käytiin tutkimassa koirapuisto ja sitten vielä metsässä ja kyllä sitä metsää vaan oli ihan mukavasti.
Mehän ei omien koirien kanssa Linnanmaalle asti lähdetä lenkille, mutta treenattu on siellä joskus ja tuo koirapuisto on tosi kiva.

Aiemmin talvella Linnanmaan koirapuistosta kuului valituksia. Lähinnä, että siellä oli joku iso koira käynyt pienempien kimppuun ja omistaja häipynyt paikalta antamatta yhteystietojaan tai edes pahoittelematta asiaa. Sellaset uutiset on aina tosi kurjia, mutta meidän kohdalle ei onneksi (koputan puuta) ole sattunut sellaista. Aina on uskottu kun olen sanonut että odotatko hetken, me tullaan pois tieltä ensin.
Meidän kohdalle sattunut ikävämpi seikka tässä puistossa oli lähinnä se, että sieltä tarttui talvella matkaan inhottava mahatauti koirille. Mutta senkin jälkeen on käyty monta kertaa, eikä ongelmia ole ollut.

Suosittelen lämpimästi tätä puistoa kaikille jotka sopivaa, kivaa puistoa etsivät!

Loppuun vielä Hukan Juhannusposeerauksen parhaimmistoa!

Hukka ja Juhannusnauru

Hyvää Juhannusta kaikille kaksi- ja nelijalkaisille lukijoille!

Koirapuistot #4 Niittyvillanpuiston koira-aitaus

Ihan ekana, mitähän eroa on koirapuistolla ja koira-aitauksella? Joidenkin puistojen nimessä on koirapuisto, joidenkin pelkkä puisto ja jotkut on koira-aitauksia. Mikähän logiikka siinä on?
No mutta, kuitenkin. Eilen käytiin tarkistamassa Rajakylässä sijaitseva Niittyvillanpuiston koira-aitaus (lyhyesti vaan Niittyvillan puisto).

Kylläpäs näyttää puisto sangen synkeältä kuvassa. Ei se ihan noin synkeä kuitenkaan ole! Aika synkeä, myönnetään, mutta ei nyt ihan noin kuitenkaan.
Niittyvillan puisto on metsäinen. Tosi tosi metsäinen, takaosasta melko turpeinen ja lähes soinen. Puita oli paljon. Enemmän kuin missään muussa tähän asti testatussa puistossa, ja me on testattu jo aika monta puistoa (joista ei tietenkään ole vielä kirjotettu mitään). Hukalla oli tottakai oma pallo mukana, mutta eipä tuolla kovin ollut tilaa sillä pelata. Tai muutenkaan sinänsä leikkiä juoksemisleikkejä. Miskalla toki oli jännää, kun sai tutkia ja haistella ja kastella tassuja.

Kuvasta näkee miten varjoinen puisto oli

Tuommoisia isoja puita siellä on paljon, ja tottakai ne sitten illalla varjostaa. Ja tiedättehän mitä tapahtuu, kun on varjoisaa ja kostea maaperä? No ne inisevät hyttysenperkeleet tietenkin! Ne oli syy siihen, miksei puistossa kovin kauaa viihdytty. Harmi sinänsä, kun Rajakylään asti lähdettiin. Vaikka eipä sinne lopen niin pitkä matka ole, niinkuin mies muistutti. Käydään ehkä joku aurinkoinen aamupäivä tsekkaamassa.

Niittyvillan puistossa on vain yksi puoli, ei siis erikseen puolia isoille ja pienille, mutta tuolla on niin vähän tilaa, että jos olisi vielä jaettu, ei tilaa jäisi kenellekään!

Aidan kunto ei vaikuttanut kovin kaksiselta!

Mutta kyllä tuo aita ihan hyväkuntoinen kuitenkin on. Vähän vaan kallellaan. Ei kuitenkaan niin pahasti, että kaatuisi kerrasta, kun joku hölmö nimeltämainitsematon bretoni törmää. Ei kuitenkaan edes törmännyt tällä kertaa, kun oli niin vähän varsinaista juoksentelutilaa, vaan piti tutkailla hajut kaikessa rauhassa.
Mutta maa on tosiaan mutaa ja lillinkiä, kastelin siellä kenkäni kun en tajunnut että maa on tosiaan niin märkä. Hukalla kastui tassu, se oli kamalaa. Suorastaan anteeksiantamatonta, eikä kelpietä enää sen jälkeen saanut toiseen päähän puistoa.
Miskasta sen sijaan oli vain jännittävää lätkiä mutakohtia tassuilla. Mutta se onkin hivenen simppelimpi otus, eikä ollenkaan niin hienohelma kuin Hukka välillä!

Lisäksi puistossa kasvoi niin hienoja kukkia! Kuten ylläolevan kuvan valkoiset tupasvillan tyyppiset kasvit. En päässyt katsomaan lähempää, joten en uskalla mennä tupasvillaksi väittämään. Oli kyllä niin soinen maaperä, että onhan se mahdollista.

Tämäkin esimerkiksi, niin kaunis pieni kukka. Tai oli niitä semmoisia ryppäitä siellä, mutta tämä osui kivasti kameraan. Ja jotakin muitakin valkoisia kukkia, niissä vain oli pyöreämmät terälehdet. Pitää käydä joskus kattomassa jos sais parempia kuvia. Vois vaikka opetella taas tunnistamaan kukkia. Tämä yksilö on kuitenkin metsätähti.

Hukan oma pallo!

Tämä taas ei ole kukka, tämä on Hukka, jolle heittelin kuitenkin hetken palloa, kun se kerran otettiin mukaan. Ei vaan ollut kovin kivaa leikkiä pallolla, kun tilaa oli vähän, ja jos pysähtyi, niin hyttyset kiusasi.

Miska tarkastelee

Miskasta taas on ihanaa haistella ja tutkia, mutta toisaalta välillä pitää saada vetää kunnon spurtti johonkin suuntaan ja mahdollisesti törmätä vähän johonkin. Tai keksiä muuta jännää ajankulua, kuten sitä turpeen läimimistä...

Hyttysistä ja takaosan kosteasta maaperästä huolimatta tämä pieni puisto osoittautui tosi kivaksi! Hurjan metsäinen, kivasti hoidettu puisto. En astunut kertaakaan koirankakkaan enkä kuoppaan. Toki tuolla vähän oli kuoppia, mutta ei iskenyt armoton kuoppientäyttöhimo kuten pahimmissa puistoissa. Tai pahimmassa tapauksessa keräilen koirat autoon ja vien ne metsään korvaukseksi. Mutta tämä oli oikein kiva pieni puisto!

Tämä on heti kirpputorin vieressä, vai onko se joku autokorjaamo... joku liiketila kuitenkin. Pelastuarmeijan kirpputori on saman kadun varrella, jos ei ihan vieressä. Tämä on hankala bongata, jos ei asiasta tehen ajele hiljaksiin ja kattele että missä se nyt on.
Parkkitilaa on kahdelle autolle korkeintaan, mieluiten yhdelle. Mutta sen auton saakin sitten ihan lähelle, inva-lähelle suorastaan! Että silleen jos ajattelis olevansa vaikka keppien varassa tai huono selkäpäivä, vois mennä tuonne autolla ja vapauttaa eläimet puistoon hihnoilla pelleilemättä. Minusta se on aina tosi hyvä puoli puistossa.

Samoin se on kiva puoli, että roskis on aidan sisäpuolella. Etenkin jos omistaa jaloissa pyörivän koiran, kuten pennut monesti on. Ei tarvi pelätä että koira livahtaa aidanraosta kun vie kakat pois. Meillähän pysytään nätisti kun sanotaan, mutta monet koirat ei pysy.

Hukka tarkisti

Roskis ja pari lapiota on ihan portin lähellä, aidan sisäpuolella. Portin vieressä on myös kasa pehmeää hiekkaa pienille kuopankaivajille.
Penkkejä puistossa on kaksi, mikä on jo melkein liioittelua puiston kokoon nähden. Mutta eipä noille itse ainakaan tule istuttua, sen verran monesti on tullut nähtyä kun vähänkin isommat koirat (Miska...) nostaa jalkaa puistossa ja penkki on joko tarkoituksella tai tarkoituksetta tulilinjalla. Miskan kohdalla jälkimmäistä, minkä se koolleen voi.


Niittyvillanpuiston koira-aitaus saa meiltä siis hyvät arvostelut. Oli tosi mukava puisto, kyllä niijen Rajakylässä kelepaa!

Koirapuistot #3 Sienipuisto

Sienipuistossa vierailtiin vapun tienoilla, samalla otettiin Miskan 7-vuotisposeerauskuvat (joita ei ole vieläkään julkaistu missään, hyvä minä).

Sienipuisto on Kynsilehdon koirapuisto, jossa on sekä isojen että pienten koirien aitaukset. Miska on vieraillut puistossa useammin kuin Hukka, koska se käy monesti puistossa rälläämässä isännän kanssa sillä aikaa, kun Hukka on HundSpassa hierottavana. Isäntä ei rällää, isäntä istuu autossa tai seisoo puiston portilla, mutta Miska rällää isännänkin puolesta.

Hukkakin kuitenkin tykkää tästäkin puistosta, joten käytiin kattomassa ja napsimassa kuvia ja muuta jännää.

Sienipuisto keskeltä portille päin

Me seikkailtiin jälleen kerran vain isojen puolella, koska se on isompi, tilavampi ja jotenkin kivempi. Toisellakaan puolella ei tällä kertaa ollut ketään, joten olishan sitä voinut pientenkin puolella käydä. Eipä käyty. Hähää. Isojen puolella Miskalla on enemmän tilaa tehdä hurjia spurtteja sinne tänne ja Hukalle on enemmän tilaa nakella palloa.*

Sienipuisto keskeltä, aidan takana pienten puoli

Sienipuiston isojen koirien puoli on oikeasti iso. Siellä on puuryppäitä, ja tosi paljon paljasta maastoa. Ei isojen puolella kannata ollakaan ihan hirveän metsäistä, jos oletusarvona on se, että isot koirat painii, juoksee ja äyvästää keskenään. Käy helposti haaveri, jos pitää samalla vahtia ettei törmää puuhun (Miskahan voi toki törmäillä ihan yksikseenkin, kuka sitä aina ehtii jarruttaa).
Vähän huono puoli on se, että myös käpyjä on maassa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Hukka ja Miska välttelee kohtaa, jossa maa on peittynyt käpyihin, ja oli muuten yllättävän vaikea paikantaa koirien jätöksiä sieltä, kun käpyjä oli niin paljon! Urheasti noukin kuitenkin lapioon ainakin jonkun jätöksiä, niin että eiköhän se siitä.

Muistin, että olis ollut enemmänkin käpyjä, mutta onhan tuossakin

Sienipuistossa on myös muita jännittävyyksiä. Tykkään erityisen paljon siitä, että on paljon tasaista alaa, mutta sitten on pieni/pienehkö metsikkö tai puita muuten vaan, jossa voi haistella ja tutkailla. Sienipuiston metsikkö on enemmänkin sellainen... kaistale, jonka takana on sitten taas tasaista.
Siellä on myös hiekkakuoppa, jossa ainakin minun koirien mielestä oli hurjan hauska juoksennella ja mellastaa. Voin myös kuvitella, miten siihen kertyy helposti sulavesi ja sadevesi ja sitten on ihan lillinkiä. Koirista niiin siistiä!

Veljeksistä hurjan kiva kuoppa

Tuossa takana näkyykin tuota puuvyöhykettä. Sen rajaa puiston puolelle oja. Siis semmoinen ihan kunnollinen oja, mikä on minusta melko hauska. Miskastakin oli, se juoksi ojanpohjaa ees taas ihan tohkeissaan.

Hauska oja

Tottahan tuollakin on huonojakin puolia, ihan täydelliseen puistoon en ole vielä törmännyt. Tosin on myönnettävä, että Sienipuisto on aika lähellä täydellistä.
Sienipuiston huonoihin puoliin lukeutuu ne kävyt, ja se, että sielläkin on kuoppia. Tosin niitä kuoppia nyt on melkeinpä jokaisessa puistossa, kun ihmiset ei peitä koiriensa kaivamia kuoppia. Tai sitten koirat kaivaa ne heti paikalla uudestaan auki (en siis mitenkään vihjaa Miskaan tässä...). Mutta sitten peitetään uudestaan. Mulla onkin tapana puistoissa peitellä pahimpia kuoppia, ettei kukaan onneton toheloi jalkojaan sellaisiin.

Loppuun vielä huvittava ja hämmentävä yksityiskohta:

Lapio!

Vähän hämmennyin, kun tajusin että puiston aitaan nojaava lapio ei ollutkaan yleiseen käyttöön tarkoitettu kakkalapio, vaan se on ketjulla ja munalukolla kiinni! Oli puistossa onneksi toinenkin lapio, mutta tuon funktio jäi kyllä hämmentämään aika tavalla.


* Hukalla on oma pallo aina mukana, koska en mielelläni heittele sille keppiä, ja se rakastaa asioiden noutamista. Pallo noukitaan puistoretken päätteeksi taskuun tai reppuun, sitä ei jätetä puistoon. Hukka pitää siitä huolen, jos meinaan ite unohtaa!

Koirapuistot #2 Harripuisto

Viimeinkin päästiin taas puistoilemaan niin että näki ottaa järjellisiä kuviakin! Lisäksi teki kerrankin mieli lähteä johonkin puistoon, jossa ei olla aiemmin oltu.

Koska käytiin keskustassa päin muutenkin, käytiin matkan varrella Tuirassa sijaitsevassa koirapuistossa, jota ei olla aiemmin löydetty. Nyt löytyi, kun kysyttiin ajo-ohjeita joltakin Tuirassa kohtaamaltamme huskyn omistajalta.

Tuiran koirapuisto on aivan lähellä ns. Miljoonamonttua, kun käännytään Tuiraan päin, heti ekasta risteyksestä oikealle, ison parkkipaikan läpi ja siinä se puisto jo näkyykin. Auton voi jättää parkkipaikalle tai sitten puiston eteen parkkialueelle.

Ekalla kerralla kun käytiin, puistossa oli muitakin (hirvee järkytys siis, voitte kuvitella!), mutta toisella kertaa puiston pienten puoli oli typötyhjä, ja isojen puolellakin vain yksi koira ennen meitä.

Koska me ei puistoilla toisten kanssa, vallattiin tyhjä pienten puoli. 

Harripuiston pienten puoli on kyllä ihan hyvän kokoinen pienille koirille, mutta jo tuollainen 19 kiloinen bretonipoika tarttee kunnolla tilaa voidakseen spurttailla kunnolla sinne tänne törmäilemättä esim. aitoihin tai muutamaa kiloa kevyempään kelpieneitiin, jolla palaa käämit aika rivakasti sellaiseen pelleilyyn. Voisin kuvitella, että myös esimerkiksi whippetit juoksentelis mieluummin toisella, isommalla puolella.

Aakee laakee Harripuisto

Tähän aikaan vuodesta varmaan jokainen koirapuisto on enemmän tai vähemmän vetinen ja kurainen. Tai ainakin liukas! Harripuisto oli märkä ja kurainen, lunta oli jonkun verran tasaiseksi tallautuneena, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että Hukka olisi päässyt lempparipuuhansa- lumipallojen metsästyksen- pariin. Siksipä meillä oli Hukan oma jalkapallo mukana, ja sen perässä sai säntäillä pitkin puistoa.

Harripuiston isojen koirien puolella on enemmän puustoa ja tilaa juosta ja vemmeltää. Pienten puolella on muutama puu, paljon paljasta maata ja kolme penkkiä. Kummankin puolen yhteinen iso roskis on aitojen ulkopuolella. Autoparkki on kätevästi heti porttien vieressä niin, että koirat voi vaikka päästää irti tyhjään puistoon, kunhan vaan avaa portin ja takakontin.

Miska istuu penkillä ja katselee isojen koirien puolelle

Tähän aikaan alkaa myös huomaamaan roskat ja tupakantumpit ja keräämättömät koirankakat pitkin puistoa. Kunhan lumet sulaa kunnolla, onkin "kiva" alkaa keräilemään sieltä talvella keräämättä jätetyt kasat. Yäk.

Aktiviteettimahdollisuuksia pienten puolella ei juuri ole. Kolme penkkiä, yksi tuommoinen minkä päällä Miska poseeraa ja kaksi simppelimpää. Pari puuta, ja aidannurkassa pieni kasa kaiveluhiekkaa. Ei esimerkiksi kiviä tai kantoja, joiden päällä pomppia ja kiipeillä. Sinänsä vähän tylsää, mutta ehkä sitä on sitten ajateltu, että pienet voi rikkoa itsensä. Vaikka eipä tuolla isojenkaan puolella juuri muuta ole kuin enemmän puita.

Pieni määrä kaiveluhiekkaa

Meidän lauma tykkäsi kyllä Harripuistosta, joku päivä käydään vielä tarkistamassa myös isojen puoli, tällä kertaa ei ihan ehditty sinne, kun joku tuli sinne heti kun edelliset poistui. Mutta onhan tässä aikaa.

Koirapuistot #1 Viklapuisto

Kerrankin päästiin koirien kanssa puistoilemaan valoisan aikaan ja vieläpä niin, ettei puistossa ollut ketään muuta! Ennen yhteislenkkihetkeä Hukka kävi häiriökoirana ohitustreeneissä, ja treenin jälkeen se juoksenteli hetken puistossa 8 kuisen sekarotuisen Saaga- neidin kanssa. Saagasta oli kivaa haukkua ja pomppia ihan lähellä ja ampaista täysillä karkuun kun Hukka loikkaa kohti tai ärähtää. Hukka-raukka ei selvästi oikein tiennyt mikä tuota pentua vaivaa! Silti se juoksi vähän pennun kanssa ja oli muutenkin iisisti, ei käyttänyt ollenkaan hampaita, kivahti ja ärähti vain, jos kakara tuli liian lähelle. Kiva kun löytyi tuollanen helppo kaveri puistoon Hukallekin.

Treenin ja pikkuriehumisen jälkeen käveltiin kotiin ja haettiin Miskakin puistoilemaan! Miska-raukka innostuu aina niin helposti, joten se hepuloi koko matkan puistoon asti, eikä meinannut vielä puiston portillakaan uskoa onneaan- me mennään puistoon! Jotkut vaan on helppo tehdä onnellisiksi!

"Mennäänkö me puistoon?! Ihanko tosissaan??"

Koska kello oli vasta tosi vähän ja ulkona aurinko paistoi, otin kameran mukaan ja kuvailin vähän puistoa.
Viklapuisto on meidän lähin puisto, kun ollaan miehen luona Kuivasjärvellä. Puistoon kävelee parissa minuutissa, eli ei matka eikä mikään, ja sinne voi kävellä jopa keppien kanssa.
Viklapuisto on mukavan iso puisto, siellä on tilaa bretonipojalle juosta ja kelpieneidille hakea palloa. Koirapuistoihin ei sais viedä omia leluja eikä heitellä keppejä tms. mutta koska me ei puistoilla muiden kanssa, meillä on Hukalle lelu mukana. Miska ei ymmärrä leluista huuta häivää, joskus se voi juosta äkkiä lelun luokse ennen Hukkaa, mutta kyllästyy kun tajuaa ettei kukaan jahtaa.

Viklapuisto, portilta oikeallepäin kuvattuna

Viklapuistossa on vain yksi tarha, eli ei erikseen isojen ja pienten puolia, mikä mahdollistaa hyvän kokoisen aitauksen. Kakkaroskis on aidan ulkopuolella, ja sisäpuolelta löytyy iso lapio ja pieni harava keräämistä varten. Vähemmän yllättävästi jotkut jättävät silti keräämättä. Vähemmän siellä kuitenkin on keräämättömiä jätöksiä kuin monessa muussa puistossa! Viklapuistossa ei ole myöskään tupakantumppeja, joita joissakin puistoissa on aivan valtavasti.

Viklapuistossa on hyvä heitellä palloa Hukalle, puisto portilta vasemmalle päin

Sen sijaan kuoppia Viklapuistossa riittää. Tosi isoja kuoppia vielä, sellaisia joihin koirat taittaa helposti jalkansa, samoin ihminen. Kun maa ei vielä ollut jäässä, mulla oli tapana peittää isoimpia kuoppia. Ja Miskalla oli tapana tulla kaivamaan kuoppa takaisin auki ja tietämään sitten tohkeissaan mulle, kun löysi kuopan. Ja sitten peitettiin ja kaivettiin kilpaa. Nyt kun maa on jäässä, kuoppia ei voi enää käsipelillä peittää.

Hukka näyttää, tämmöisiä kuoppia meidän puistoon on tehty, eikä niitä oo peitetty!

Puisto on hiekka-/sorapohjainen, portin vieressä on pieni nurkkaus hiekalla, luultavasti niitä kaivajia varten. Puisto rajautuu metsikköön kolmelta sivulta, toisella pitkällä sivulla on kaistale nurmikkoa, ja sitten jatkuu metsikkö siitäkin. Autoille tilaa on aika huonosti, mutta kyllä siihen pari autoa mahtuu, ja viidenkymmenen metrin päähän sitten muutama lisää. Mutta mitään varsinaista parkkipaikkaa siellä ei ole.

Nurmikkokaistale ja metsikköä, kuvassa myös yksi kuoppa ja iso kivi

Kiipeilymahdollisuuksia koirille on järjestetty isoilla kivillä, joilla ainakin Miska tykkää hyppiä, samoin ilmeisesti moni muukin ketterä koira. Puita on siellä täällä, samoin pieniä pensaita.
Katulamppuja Viklapuistossa on kaksi, joten siellä periaatteessa voi käydä myös pimeällä, mutta käytännössähän kaksi lamppua isossa puistossa jättää valtavan ison alueen pimeäksi, ja musta koira katoaa pimeään täydellisesti.
Aita on niin korkea, että talvellakin on turvallinen käyttää, mutta toisaalta aidan alareunoja on jouduttu paikkailemaan, etteivät koirat karkaa alakautta.

Hyvin on tilaa pienten poikien juoksennella

Kaikenkaikkiaan Viklapuisto on hirveän kiva puisto, jossa mielellään heittelee palloa koirille sellaisina päivinä kun lenkille lähdöstä on turha haaveillakaan.
Ja toki tähän on hyveellisesti lisättävä, että siis mehän ei lenkkeillä metsissä irti kiinnipitoaikana. (Ja hiljaa siellä takana, ei naureta nyt!)