maanantai 23. toukokuuta 2016

Koirapuistot #3 Sienipuisto

Sienipuistossa vierailtiin vapun tienoilla, samalla otettiin Miskan 7-vuotisposeerauskuvat (joita ei ole vieläkään julkaistu missään, hyvä minä).

Sienipuisto on Kynsilehdon koirapuisto, jossa on sekä isojen että pienten koirien aitaukset. Miska on vieraillut puistossa useammin kuin Hukka, koska se käy monesti puistossa rälläämässä isännän kanssa sillä aikaa, kun Hukka on HundSpassa hierottavana. Isäntä ei rällää, isäntä istuu autossa tai seisoo puiston portilla, mutta Miska rällää isännänkin puolesta.
Hukkakin kuitenkin tykkää tästäkin puistosta, joten käytiin kattomassa ja napsimassa kuvia ja muuta jännää.

Sienipuisto keskeltä portille päin

Me seikkailtiin jälleen kerran vain isojen puolella, koska se on isompi, tilavampi ja jotenkin kivempi. Toisellakaan puolella ei tällä kertaa ollut ketään, joten olishan sitä voinut pientenkin puolella käydä. Eipä käyty. Hähää. Isojen puolella Miskalla on enemmän tilaa tehdä hurjia spurtteja sinne tänne ja Hukalle on enemmän tilaa nakella palloa.*

Sienipuisto keskeltä, aidan takana pienten puoli

Sienipuiston isojen koirien puoli on oikeasti iso. Siellä on puuryppäitä, ja tosi paljon paljasta maastoa. Ei isojen puolella kannata ollakaan ihan hirveän metsäistä, jos oletusarvona on se, että isot koirat painii, juoksee ja äyvästää keskenään. Käy helposti haaveri, jos pitää samalla vahtia ettei törmää puuhun (Miskahan voi toki törmäillä ihan yksikseenkin, kuka sitä aina ehtii jarruttaa).
Vähän huono puoli on se, että myös käpyjä on maassa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Hukka ja Miska välttelee kohtaa, jossa maa on peittynyt käpyihin, ja oli muuten yllättävän vaikea paikantaa koirien jätöksiä sieltä, kun käpyjä oli niin paljon! Urheasti noukin kuitenkin lapioon ainakin jonkun jätöksiä, niin että eiköhän se siitä.

Muistin, että olis ollut enemmänkin käpyjä, mutta onhan tuossakin

Sienipuistossa on myös muita jännittävyyksiä. Tykkään erityisen paljon siitä, että on paljon tasaista alaa, mutta sitten on pieni/pienehkö metsikkö tai puita muuten vaan, jossa voi haistella ja tutkailla. Sienipuiston metsikkö on enemmänkin sellainen... kaistale, jonka takana on sitten taas tasaista.
Siellä on myös hiekkakuoppa, jossa ainakin minun koirien mielestä oli hurjan hauska juoksennella ja mellastaa. Voin myös kuvitella, miten siihen kertyy helposti sulavesi ja sadevesi ja sitten on ihan lillinkiä. Koirista niiin siistiä!

Veljeksistä hurjan kiva kuoppa

Tuossa takana näkyykin tuota puuvyöhykettä. Sen rajaa puiston puolelle oja. Siis semmoinen ihan kunnollinen oja, mikä on minusta melko hauska. Miskastakin oli, se juoksi ojanpohjaa ees taas ihan tohkeissaan.

Hauska oja


Tottahan tuollakin on huonojakin puolia, ihan täydelliseen puistoon en ole vielä törmännyt. Tosin on myönnettävä, että Sienipuisto on aika lähellä täydellistä.
Sienipuiston huonoihin puoliin lukeutuu ne kävyt, ja se, että sielläkin on kuoppia. Tosin niitä kuoppia nyt on melkeinpä jokaisessa puistossa, kun ihmiset ei peitä koiriensa kaivamia kuoppia. Tai sitten koirat kaivaa ne heti paikalla uudestaan auki (en siis mitenkään vihjaa Miskaan tässä...). Mutta sitten peitetään uudestaan. Mulla onkin tapana puistoissa peitellä pahimpia kuoppia, ettei kukaan onneton toheloi jalkojaan sellaisiin.

Loppuun vielä huvittava ja hämmentävä yksityiskohta:

Lapio!
Vähän hämmennyin, kun tajusin että puiston aitaan nojaava lapio ei ollutkaan yleiseen käyttöön tarkoitettu kakkalapio, vaan se on ketjulla ja munalukolla kiinni! Oli puistossa onneksi toinenkin lapio, mutta tuon funktio jäi kyllä hämmentämään aika tavalla.


* Hukalla on oma pallo aina mukana, koska en mielelläni heittele sille keppiä, ja se rakastaa asioiden noutamista. Pallo noukitaan puistoretken päätteeksi taskuun tai reppuun, sitä ei jätetä puistoon. Hukka pitää siitä huolen, jos meinaan ite unohtaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti