No mutta, kuitenkin. Eilen käytiin tarkistamassa Rajakylässä sijaitseva Niittyvillanpuiston koira-aitaus (lyhyesti vaan Niittyvillan puisto).
Kylläpäs näyttää puisto sangen synkeältä kuvassa. Ei se ihan noin synkeä kuitenkaan ole! Aika synkeä, myönnetään, mutta ei nyt ihan noin kuitenkaan.
Niittyvillan puisto on metsäinen. Tosi tosi metsäinen, takaosasta melko turpeinen ja lähes soinen. Puita oli paljon. Enemmän kuin missään muussa tähän asti testatussa puistossa, ja me on testattu jo aika monta puistoa (joista ei tietenkään ole vielä kirjotettu mitään). Hukalla oli tottakai oma pallo mukana, mutta eipä tuolla kovin ollut tilaa sillä pelata. Tai muutenkaan sinänsä leikkiä juoksemisleikkejä. Miskalla toki oli jännää, kun sai tutkia ja haistella ja kastella tassuja.
Kuvasta näkee miten varjoinen puisto oli |
Niittyvillan puistossa on vain yksi puoli, ei siis erikseen puolia isoille ja pienille, mutta tuolla on niin vähän tilaa, että jos olisi vielä jaettu, ei tilaa jäisi kenellekään!
Aidan kunto ei vaikuttanut kovin kaksiselta! |
Mutta maa on tosiaan mutaa ja lillinkiä, kastelin siellä kenkäni kun en tajunnut että maa on tosiaan niin märkä. Hukalla kastui tassu, se oli kamalaa. Suorastaan anteeksiantamatonta, eikä kelpietä enää sen jälkeen saanut toiseen päähän puistoa.
Miskasta sen sijaan oli vain jännittävää lätkiä mutakohtia tassuilla. Mutta se onkin hivenen simppelimpi otus, eikä ollenkaan niin hienohelma kuin Hukka välillä!
Lisäksi puistossa kasvoi niin hienoja kukkia! Kuten ylläolevan kuvan valkoiset tupasvillan tyyppiset kasvit. En päässyt katsomaan lähempää, joten en uskalla mennä tupasvillaksi väittämään. Oli kyllä niin soinen maaperä, että onhan se mahdollista.
Tämäkin esimerkiksi, niin kaunis pieni kukka. Tai oli niitä semmoisia ryppäitä siellä, mutta tämä osui kivasti kameraan. Ja jotakin muitakin valkoisia kukkia, niissä vain oli pyöreämmät terälehdet. Pitää käydä joskus kattomassa jos sais parempia kuvia. Vois vaikka opetella taas tunnistamaan kukkia. Tämä yksilö on kuitenkin metsätähti.
Hukan oma pallo! |
Miska tarkastelee |
Hyttysistä ja takaosan kosteasta maaperästä huolimatta tämä pieni puisto osoittautui tosi kivaksi! Hurjan metsäinen, kivasti hoidettu puisto. En astunut kertaakaan koirankakkaan enkä kuoppaan. Toki tuolla vähän oli kuoppia, mutta ei iskenyt armoton kuoppientäyttöhimo kuten pahimmissa puistoissa. Tai pahimmassa tapauksessa keräilen koirat autoon ja vien ne metsään korvaukseksi. Mutta tämä oli oikein kiva pieni puisto!
Tämä on heti kirpputorin vieressä, vai onko se joku autokorjaamo... joku liiketila kuitenkin. Pelastuarmeijan kirpputori on saman kadun varrella, jos ei ihan vieressä. Tämä on hankala bongata, jos ei asiasta tehen ajele hiljaksiin ja kattele että missä se nyt on.
Parkkitilaa on kahdelle autolle korkeintaan, mieluiten yhdelle. Mutta sen auton saakin sitten ihan lähelle, inva-lähelle suorastaan! Että silleen jos ajattelis olevansa vaikka keppien varassa tai huono selkäpäivä, vois mennä tuonne autolla ja vapauttaa eläimet puistoon hihnoilla pelleilemättä. Minusta se on aina tosi hyvä puoli puistossa.
Samoin se on kiva puoli, että roskis on aidan sisäpuolella. Etenkin jos omistaa jaloissa pyörivän koiran, kuten pennut monesti on. Ei tarvi pelätä että koira livahtaa aidanraosta kun vie kakat pois. Meillähän pysytään nätisti kun sanotaan, mutta monet koirat ei pysy.
Hukka tarkisti |
Penkkejä puistossa on kaksi, mikä on jo melkein liioittelua puiston kokoon nähden. Mutta eipä noille itse ainakaan tule istuttua, sen verran monesti on tullut nähtyä kun vähänkin isommat koirat (Miska...) nostaa jalkaa puistossa ja penkki on joko tarkoituksella tai tarkoituksetta tulilinjalla. Miskan kohdalla jälkimmäistä, minkä se koolleen voi.
Niittyvillanpuiston koira-aitaus saa meiltä siis hyvät arvostelut. Oli tosi mukava puisto, kyllä niijen Rajakylässä kelepaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti