perjantai 17. kesäkuuta 2016

Koirapuistot #4 Niittyvillanpuiston koira-aitaus

Ihan ekana, mitähän eroa on koirapuistolla ja koira-aitauksella? Joidenkin puistojen nimessä on koirapuisto, joidenkin pelkkä puisto ja jotkut on koira-aitauksia. Mikähän logiikka siinä on?
No mutta, kuitenkin. Eilen käytiin tarkistamassa Rajakylässä sijaitseva Niittyvillanpuiston koira-aitaus (lyhyesti vaan Niittyvillan puisto).


Kylläpäs näyttää puisto sangen synkeältä kuvassa. Ei se ihan noin synkeä kuitenkaan ole! Aika synkeä, myönnetään, mutta ei nyt ihan noin kuitenkaan.
Niittyvillan puisto on metsäinen. Tosi tosi metsäinen, takaosasta melko turpeinen ja lähes soinen. Puita oli paljon. Enemmän kuin missään muussa tähän asti testatussa puistossa, ja me on testattu jo aika monta puistoa (joista ei tietenkään ole vielä kirjotettu mitään). Hukalla oli tottakai oma pallo mukana, mutta eipä tuolla kovin ollut tilaa sillä pelata. Tai muutenkaan sinänsä leikkiä juoksemisleikkejä. Miskalla toki oli jännää, kun sai tutkia ja haistella ja kastella tassuja.

Kuvasta näkee miten varjoinen puisto oli
Tuommoisia isoja puita siellä on paljon, ja tottakai ne sitten illalla varjostaa. Ja tiedättehän mitä tapahtuu, kun on varjoisaa ja kostea maaperä? No ne inisevät hyttysenperkeleet tietenkin! Ne oli syy siihen, miksei puistossa kovin kauaa viihdytty. Harmi sinänsä, kun Rajakylään asti lähdettiin. Vaikka eipä sinne lopen niin pitkä matka ole, niinkuin mies muistutti. Käydään ehkä joku aurinkoinen aamupäivä tsekkaamassa.

Niittyvillan puistossa on vain yksi puoli, ei siis erikseen puolia isoille ja pienille, mutta tuolla on niin vähän tilaa, että jos olisi vielä jaettu, ei tilaa jäisi kenellekään!
Aidan kunto ei vaikuttanut kovin kaksiselta!
Mutta kyllä tuo aita ihan hyväkuntoinen kuitenkin on. Vähän vaan kallellaan. Ei kuitenkaan niin pahasti, että kaatuisi kerrasta, kun joku hölmö nimeltämainitsematon bretoni törmää. Ei kuitenkaan edes törmännyt tällä kertaa, kun oli niin vähän varsinaista juoksentelutilaa, vaan piti tutkailla hajut kaikessa rauhassa.
Mutta maa on tosiaan mutaa ja lillinkiä, kastelin siellä kenkäni kun en tajunnut että maa on tosiaan niin märkä. Hukalla kastui tassu, se oli kamalaa. Suorastaan anteeksiantamatonta, eikä kelpietä enää sen jälkeen saanut toiseen päähän puistoa.
Miskasta sen sijaan oli vain jännittävää lätkiä mutakohtia tassuilla. Mutta se onkin hivenen simppelimpi otus, eikä ollenkaan niin hienohelma kuin Hukka välillä!

Lisäksi puistossa kasvoi niin hienoja kukkia! Kuten ylläolevan kuvan valkoiset tupasvillan tyyppiset kasvit. En päässyt katsomaan lähempää, joten en uskalla mennä tupasvillaksi väittämään. Oli kyllä niin soinen maaperä, että onhan se mahdollista.


Tämäkin esimerkiksi, niin kaunis pieni kukka. Tai oli niitä semmoisia ryppäitä siellä, mutta tämä osui kivasti kameraan. Ja jotakin muitakin valkoisia kukkia, niissä vain oli pyöreämmät terälehdet. Pitää käydä joskus kattomassa jos sais parempia kuvia. Vois vaikka opetella taas tunnistamaan kukkia. Tämä yksilö on kuitenkin metsätähti.

Hukan oma pallo!
Tämä taas ei ole kukka, tämä on Hukka, jolle heittelin kuitenkin hetken palloa, kun se kerran otettiin mukaan. Ei vaan ollut kovin kivaa leikkiä pallolla, kun tilaa oli vähän, ja jos pysähtyi, niin hyttyset kiusasi.

Miska tarkastelee
Miskasta taas on ihanaa haistella ja tutkia, mutta toisaalta välillä pitää saada vetää kunnon spurtti johonkin suuntaan ja mahdollisesti törmätä vähän johonkin. Tai keksiä muuta jännää ajankulua, kuten sitä turpeen läimimistä...

Hyttysistä ja takaosan kosteasta maaperästä huolimatta tämä pieni puisto osoittautui tosi kivaksi! Hurjan metsäinen, kivasti hoidettu puisto. En astunut kertaakaan koirankakkaan enkä kuoppaan. Toki tuolla vähän oli kuoppia, mutta ei iskenyt armoton kuoppientäyttöhimo kuten pahimmissa puistoissa. Tai pahimmassa tapauksessa keräilen koirat autoon ja vien ne metsään korvaukseksi. Mutta tämä oli oikein kiva pieni puisto!

Tämä on heti kirpputorin vieressä, vai onko se joku autokorjaamo... joku liiketila kuitenkin. Pelastuarmeijan kirpputori on saman kadun varrella, jos ei ihan vieressä. Tämä on hankala bongata, jos ei asiasta tehen ajele hiljaksiin ja kattele että missä se nyt on.
Parkkitilaa on kahdelle autolle korkeintaan, mieluiten yhdelle. Mutta sen auton saakin sitten ihan lähelle, inva-lähelle suorastaan! Että silleen jos ajattelis olevansa vaikka keppien varassa tai huono selkäpäivä, vois mennä tuonne autolla ja vapauttaa eläimet puistoon hihnoilla pelleilemättä. Minusta se on aina tosi hyvä puoli puistossa.

Samoin se on kiva puoli, että roskis on aidan sisäpuolella. Etenkin jos omistaa jaloissa pyörivän koiran, kuten pennut monesti on. Ei tarvi pelätä että koira livahtaa aidanraosta kun vie kakat pois. Meillähän pysytään nätisti kun sanotaan, mutta monet koirat ei pysy.

Hukka tarkisti
Roskis ja pari lapiota on ihan portin lähellä, aidan sisäpuolella. Portin vieressä on myös kasa pehmeää hiekkaa pienille kuopankaivajille.
Penkkejä puistossa on kaksi, mikä on jo melkein liioittelua puiston kokoon nähden. Mutta eipä noille itse ainakaan tule istuttua, sen verran monesti on tullut nähtyä kun vähänkin isommat koirat (Miska...) nostaa jalkaa puistossa ja penkki on joko tarkoituksella tai tarkoituksetta tulilinjalla. Miskan kohdalla jälkimmäistä, minkä se koolleen voi.


Niittyvillanpuiston koira-aitaus saa meiltä siis hyvät arvostelut. Oli tosi mukava puisto, kyllä niijen Rajakylässä kelepaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti