Kesäkuun luetut hämmentää minua kyllä aika lailla, sillä listalla kun on enemmistö ihan tietopohjaisia teoksia. Yleensä niitä tietokirjoja on yksi tai kaksi, mutta nyt seitsemästä kirjasta kolme on tietokirjoja! Ja lisäksi olen selaillut ja aloitellut kahta muutakin. Oivoi, johan tässä sivistyy!
Mennään kuitenkin ensin niihin muihin kirjoihin, shall we? Jospa ensin nuortenkirjoja.
Viestejä Koomasta on herättänyt varsin kahtiajakoisia mielipiteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että kirja on upea ja lukemisen arvoinen. Jotkut toiset taas antavat hädin tuskin yhden tähden (goodreads- arvosteluissa yksi tähti tarkoittaa "did not like it, kun viisi tähteä on "it was amazing").
Omakin arvioni näytti olevan hitusen kahtiajakoinen. Toisaalta tykkäsin kyllä, idea etenkin oli tosi hieno ja sitä oli lähdetty toteuttamaan tuoreesti. Mutta sitten taas esimerkiksi puhekieli tökki pahemman kerran. Myös tarinaan liitetty rakastuminen tuntui vähän päälleliimatulta ja tönköltä. Loppuratkaisu oli yllättävä ja mahtava!
Erityismaininta kansikuvasta. Siis että katsokaa nyt sitä! Niin hieno.
Aiemman postaukseni voit lukea täältä.
"Tämä kirja. Hmm. En jotenkin oikein tajua, mitä ihmettä tapahtui, kun päästiin lähemmäs loppua. Entä tämä ensimmäisenä esiintyvä nainen, joka halusi kirjansa julkaistavaksi? Miten hän linkittyi tarinaan?
Mikä Milan tarina oli tähän mennessä? Entä Julian? Mitä ihmettä tarinassa tapahtui luvun 19 jälkeen? Ensimmäisten kahdeksantoista luvun ajan tarina oli sujuva ja helppo seurata, se imaisi mukaansa. Mutta luvun yhdeksäntoista loppuosa alkoi olla niin kertakaikkisen hämmentävä, että putosin jotenkin kokonaan kelkasta. En pidä siitä, kun kirja on kiva ja koukuttava ja hyvä, ja sitten loppuosassa tapahtuu jotakin outoa.
Pidin kyllä hahmoista, herra Ernestistä aloin loppua kohden pitämään, varsinkin siellä kirjan lopussa, samoin Sonjasta (lapsi joka lukee!), herra Hector oli myös hurmaava. Ja Aasi! Ja tottakai aloin myös pohtimaan, antaisiko kauppa minulle kirjoja, ja jos niin mitä."
(Goodreads- arvioni) Aiemman postaukseni voit lukea täältä.
Ja sitten me päästään siihen minun lemppariosioon, muistattehan? Vampyyrikirjoihin! Okei, okei, niitä on vain yksi, mutta silti! Mitä väliä? Vampyyrikirja!
"Eipä ole hetkeen mennyt näin kauaa yhdenkään kirjan kanssa! Siis, sellaisen kirjan, jonka olen lukenut loppuun asti. Ei vaan keskittymiskyky riittänyt taas.
Jännä nähdä, jatkuuko Mustan Tikarin Veljeskunta- sarja vielä, kun tämä on tavallaan sivujuoni siihen... Tai siis veljien tarinat etenee myös, etenkin Butchin ja Marissan, ja tahtoisin tietää eteneekö myös Veljeskunnan omissa kirjoissa samalla tavalla. Mutta no, sen näkee sitten!
Minua hämmentää nuo nimet. Craeg ja Fedricah ja mitä näitä nyt oli taas. Kivoja nimiä, mutta vähän outoa silti. Paradise taas on ihan kiva ja helppo."
(Goodreads- arvioni)
Verisuudelma on siis ensimmäinen kirja sarjassa Mustan tikarin perintö, ja kertoo kuningas Wrathin neuvonantajan tyttären Paradisen tarinan. Veljeskunta on päättänyt aloittaa uudelleen sotilaskoulutuksensa, ja rodun tavoille poikkeuksellisena sinne saavat myös naaraat hakea. Karsintaan saa kutsun vain muutama naaras (jos muistan oikein), joista Paradise itselleenkin yllätyksenä pääsee koulutusohjelmaan. Samaan aikaan kun Paradise tekee kaikkensa vakuuttaakseen muut siitä, että pärjää kyllä sukupuolestaan ja taustastaan huolimatta, muilla koulutettavilla on omat huolensa. Eikä vähiten Craegilla, joka huomaa kiintyneensä Paradiseen.
Kirjassa myös jatkettiin veljeskuntalaisten asioihin sekaantumista, erityisesti Butch ja Marissa ovat tulilinjalla. Voi Marissaa, sääliksi käy, kun mies on vähäsen vaikea. Miehet.
Tähtiä tämä sai ****/*****
Mustan tikarin veljeskunta- sarja on juuri jatkunut kirjalla The Beast (englanniksi, kukapa olisi arvannut?), ja tässä pohdin eri vaihtoehtoja saada se käsiini. Haluan tietää kerrotaanko siinä mitään koulutusohjelmasta ja Butchin ja Marissan tilanteesta ja entäpä Rhage?! Silläkin oli jotakin juttua viimeksi, kertookohan Beast Rhagesta?
Hmm. Olemme käsitelleet nyt nuortenkirjat ja vampyyrikirjan... Neljä jäljellä. Otetaanko tähän kohti sarjakuva? Joo, otetaan.
Sarjakuvia luin yhden uuden. Tai useammankin, mutta tämän kirjasin ylös. Hupsista hei! Voi että minä oon hyvä näissä lukupäiväkirja-asioissa, oikeesti... Mutta ei se mitään! Kattokaa minkä löysin kirjastosta ja luin!
Voi Kullervoa! Tiedättehän Kullervon, tuon Kalevalan vähän sivuun jääneen heebon, jonka kotioloissa ei ollut hurraamista? Ensin pistettiin iskä kylmäksi ennen pojan syntymää, sitten emo vietiin piiaksi isän veljelle ja kun Kullervokaan ei ihan sintiksi jäänyt, tuli siinä kaikenlaista kotiväkivaltaan viittaavaa ottelua. Ja kun ei edes henki pojasta suosiolla lähde, joutui vielä orjaksi Seppo Ilmariselle! Kovin kovin kurjaa ja äkkiväärää on elämä Kullervolla, eikä se kyllä loppua kohden paljon parane.
Tykkään hurjasti näistä tämmöisistä kun otetaan joku yksi hahmo Kalevalasta tai muista tunnetuista eepoksista ja sörkitään sen elämää heti huolella.
"Raassinan Kalevalassa ja Kullervossa sankarit, antisankarit ja myyttiset olennot ovat kaikki persoonallisen näköisiä, yhtaikaa hiukan pelottavia, hellyttäviä ja huvittavia. Myös verbaalisesti lahjakkaan Raassinan tekstiä lukee hymynkare huulilla, koska hahmojen repliikeissä nykyinen lyhyen toteava arkipuhe sekoittuu varhaisten runonlaulajien viljelemään ironiseen huumoriin." (Goodreads- kansiteksti)
Tämän kirjan arvostelin ****/*****
No niin! Ja sitten mennään niihin tietokirjoihin. Olette oottaneet joo, minä tiiän. Mutta semmosta se on, ei kaikkea heti voi saada. Otetaan nyt kirja kerrallaan.
"Tämä on hurjan söpö valaskirja. Jokaisesta valaslajista kerrotaan lyhyesti jotakin, ensimmäisellä sivulla faktat (koko ihmiseen verrattuna ja senteissä, elinikä, "väkiluku", levinneisyys kartalla, laumakoko), ja toisella sivulla muuta faktaa, kuten ulkonäkö, ruokavalio, erikoisominaisuudet jos niitä on, ja piirros.
Piirrosten valaat keskustelevat filosofia, eli minun mielestä täysin käsittämättömiä, ja se kyllä ärsytti. Ainakin kirjastoissa tuota pidetään ilmeisesti lasten kirjana, ja sellaiseksi se lyhyiden ja ytimekkäiden tietoiskujensa ansiosta sopiikin, mutta valaiden ns. henkevä filosofia menee kyllä kymmenvuotiaillakin vielä ihan heittämällä ohi.
Mutta noin muuten tykkäsin kyllä hurjasti. Viihdytin (jälleen kerran) miestä lukemalla sille valittuja paloja, ja lapsille kertasin sieltä huvittavia yksityiskohtia ja jännittäviä faktoja Hailuodon reissulla. Selvitettiin esimerkiksi, mitkä valaslajit on esiintyneet Suomen rannikolla, ja mitä valaita me voitais nähdä! Oli tosi kiva ja helposti opettava kirja. Kannattaa lukea!"
(Goodreads- arvioni)
Tähtiä tämä sai ***/*****
Sitten tutustuttiin vähän yliluonnollisuuksiin (itse asiassa useammankin kirjan voimin, mutta vain tämän olen kirjannut).
Harri Virolainen & Ilkka Virolainen, Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia
"Taisin lueskella tämän läpi Seinäjoen reissun aikana, ja sivistin myös miestä erinäisillä hassunkurisilla tietoiskuilla yliluonnollisista asioista. Tämä oli kiva lukea siksikin, kun tässä selitettiin myös kummitteluun taipuvaisista ilmiöistä, kuten poltergeisteista, räyhähengistä! Ja kun kävin tässä kuussa myös Oulussa Kummituksia ja kummajaisia- kierroksella! Olihan se nyt jännää, kun tiesi vähän mistä puhutaan.
En nyt sinänsä oppinut varsinaisesti mitään uutta. En ehkä ufoista tiennyt ihan kaikkea, tai telekineesistä yms. mutta ei ne sinänsä kamalasti jaksaneet kiinnostaakaan.
Mukavan kattava paketti, joka ei uppoa liikaa yhteen asiaan, vaan pysyy enemmän tutkitussa tiedossa ja muutamassa havannollistavassa tarinassa. Tykkäsin! Ei edes aiheuttanut painajaisia, vaan saattoi lukea unta odotellessa.
En nyt sinänsä oppinut varsinaisesti mitään uutta. En ehkä ufoista tiennyt ihan kaikkea, tai telekineesistä yms. mutta ei ne sinänsä kamalasti jaksaneet kiinnostaakaan.
Mukavan kattava paketti, joka ei uppoa liikaa yhteen asiaan, vaan pysyy enemmän tutkitussa tiedossa ja muutamassa havannollistavassa tarinassa. Tykkäsin! Ei edes aiheuttanut painajaisia, vaan saattoi lukea unta odotellessa.
(Goodreads- arvioni)
Tähtiä tämä sai ****/*****
Ja hei, oho! Viimeistä viedään! Tutustuin homoseksuaalisuuden historiaan Suomessa 1800-luvun lopulta 1970-luvulle asti.
Sandra Hagman, Seitsemän kummaa veljestä
Tästä on vielä joku parikymmentä sivua jäljellä ja pureskeltavaa on aika lailla. Jos suinkin jaksan, teen tästä vielä oman postauksensa. Tai homoudesta (yrgh mikä sana) ylipäänsä.
Seitsemän kummaa veljestä etenee tarinoiden ja tiedon kanssa 1894- vuodesta eteenpäin. Tarinoiden henkilöt on nimetty oivaltavasti Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen mukaan. Kirjassa esiintyvät kansakoulunopettaja Juhani vuodelta 1912, kotkalainen työväenluokkainen Tuomas sisällissodan jälkeen, helsinkiläinen lakimies Aapo ja Simeon, diakoni ja mielisairaanhoitaja 1930- luvulta.
Näissä tapauksissa tuntuu olevan sellainen jännä piirre, että vaikka moni näistä henkilöistä tuntuu rakastelleensa joko vapaaehtoisten tai eri tavoin suostuteltujen alaikäistenkin kanssa, sitä ei sinänsä pidetä rikoksena. Siis alaikäiseen sekaantumista. Päinvastoin! Homoseksuaalisuus on kyllä rikos, mutta jos alaikäinen poika on ollut miesrakastajan kanssa, hän on myös syyllinen ja linnaa tulee. Toisille enemmän ja toisille vähemmän, mutta tulee silti. Aika häkellyttävää.
Kirjassa käsitellään myös sotilasrakkautta, jota kuvataan ns. pseudorakkautena. Siis sellaisena rakkautena, jota syntyy usein suljetuissa vain miehille tarkoitetuissa paikoissa, kuten laivoilla, vankilassa ja rintamalla. Että se olisi vain... jotenkin paikan ja tilanteen aikaansaamaa, ei suinkaan sisäsyntyistä kuten nykyään uskotaan.
Tuohon aikaan homoseksuaalisuutta pidettiin myös sairaalloisuutena ja merkkinä siitä että henkilö olisi myös "naismainen".
Timon tarina kertoo sota-ajalta, vuodelta 1942, rintama-ajalta. Silloinhan nyt tapahtui kaikenlaista, kun oli mahdollista että samassa tuvassa tai teltassa oli useampikin homoseksuaali tai että joku homoseksuaali (kuten vääpeli-Timo) ei osannut pitää näppejään omalla puolellaan.
Laurin tarina vuodelta 1951 kertoo huoltopoliisin toimista homoseksuaalien kiinnisaamiseksi. Itse asiassa tuota oli aika hauska lukea, kun molemmat on olleet aika kekseliäitä, niin homoyhteisö (vaikkakaan varsinaista homoyhteisöä ei vielä ollut) kuin huoltopoliisikin! Reikiä yleisten käymälöiden seinissä, koodisanoja ja -tekoja, poliisin vastatoimia ja spermanjälkien tarkastelua vaatteista... huhhuh!
Kirjan viimeinen tarina esittelee Eeron, joka on seksuaalivähemmistön varhaisia puolestapuhujia.
Tarinoiden kautta piirtyy esiin homoseksuaalisuuden historia ja se miten homoseksuaalisuuteen ja homoseksuaaleihin on Suomessa suhtauduttu ajan saatossa.
Mielenkiintoinen fakta muuten, että aikanaan katsottiin, että vain miehet voivat olla homoseksuaaleja. Samoin katsottiin, että vain naiset voivat toimia prostituoituina. Kirjassa ei esitellä yhtäkään homoseksuaalia naista, vaikka olenkin vakuuttunut että heitäkin oli (ja miksei olisi ollut?), eikä nuorten poikien itsensä myymisestä tullut rangaistusta. Paitsi siinä mielessä jos oli myynyt itseään toiselle miehelle.
En osaa edes ajatella tähtien määrää, sen verran on vielä pää tästä pyörällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti