torstai 4. heinäkuuta 2013

Kesäkuun luetut

 Kesäkuussa olen joko ollut sietämättömän laiska lukija, tai sitten en vain ole jaksanut/ voinut merkitä kaikkea ylös. Sillä niin hassulta kuin se kuulostaakin, Goodreads- palvelussa ei ole kaikkia lukemiani kirjoja. Järkyttävää, sanotte te, ja olen aivan samaa mieltä. Järkyttäväähän se.

 Tässä nämä kuitenkin. Kesäkuun helteillä sain luettua kokonaista viisi kirjaa, jotka olen siis voinut merkitä ylös. Kaksi nuortenkirjaa, yhden chic-litin, vampyyrikirjan ja yhden kappaleen tietokirjoja. Onhan siinä, kirja per viikko ja vähän ylikin! Ihan turha kattoa noin syyttävästi.
 Lisäksi olen muuten lukenut mangaa, mutta sitä ei taida olla Goodreadsissa, enkä muutenkaan jotenkin osaa sitä laskea... en tiedä. Ja lisäksi olen lukenut kai kahdesti läpi Mustan Tikarin Veljeskunta- sarjassa tähän mennessä ilmestyneet kirjat, niin että on tässä koko ajan joku opus ollut luvussa.

 Aloitamme... hetkonen. Aloitamme chic-litillä. Paitsi että tajusin juuri, ettei tämä mitään chic-litiä ole, vaan romantiikkaa. Aloitammekin siis romantiikalla.
 Joanne Harris: Karamellikengät (luettu 23.6.)
 Yanne yrittää viettää rauhallista elämää Pariisissa pienen suklaapuotinsa yläkerrassa, unohtaa entisen elämänsä lumoavana Vianne Rocherina - ja unohtaa ennen kaikkea taikavoimansa, joista koituu vain hankaluuksia. Mutta 11- vuotias Annie- tytär haikailee iloista aikaa Lansquenetin pikkukaupungissa, ja oman huolensa aiheuttaa nelivuotias puhumaton pikkusisko, jonka ympärillä sattuu toistuvasti onnettomuuksia.
Lisää vaikeuksia on tiedossa, kun kuvaan astuu viehkeä Zozie de l'Alba. Nainen on kaunis ja voimakas kuin entinen Vianne, mutta täysin häikäilemätön. Hän saa pauloihinsa perheen ja puoli naapurustoa ja on pian vallannut Yannen elämänpiirin tyttärestä ystäviin.

(Takakansi)

Luin viime vuoden puolella Pienen suklaapuodin, ja siihen perustuva elokuva on yksi lemppareista. Meni tosi pitkään, ennen kuin tunnistin Yannen Vianneksi Karamellikengissä, vaikka jo alussa tehdäänkin selväksi, että Yanne on nimensä vaihtanut Vianne. Myös Anouk on vaihtunut Annieksi, mutta imeisesti nelivuotiaan Rosetten nimeä ei ole pitänyt vaihtaa...

Tavallaan pidin, vaikka tämä hämmensikin kovasti. Etenkin kaikki loitsut ja 1-jaguaarit ja muutoksen tuulet ja kaikki. Voi pientä otusta, sekaisin menin.


*** / *****

Siirrymme nuortenkirjoihin, niitä on luvassa kaksi. En ole järin kunnostautunut tässäkään viime kuukauden aikana.

  Janne Teller: Samantekevää (julkaistu aiemmin nimellä Yhtään) (luettu 12.6.)
 Seitsemännen luokan ensimmäisenä päivänä Pierre-Anton ilmoittaa, että kaikki on samantekevää, eikä millään ole mitään merkitystä. Sitten hän poistuu luokasta, kiipeää luumupuuhun ja kieltäytyy palaamasta enää kouluun. Eihän ole mitään järkeä opiskella, kun kaikki on kuitenkin samantekevää.
Luokkatoverit päättävät palauttaa Pierre-Antonin ruotuun heittelemästä luumuilla ja huutelemasta elämänviisauksia.

Luokkatoverit päättävät kerätä merkityksellisten asioiden kasan hylättyyn sahaan. Ensimmäiset kasaan kannettavat esineet eivät tunnu niin kovin merkityksellisiltä. Joskin kaltaistani kirjallisuuden harrastajaa riipaisi, kun ensimmäisenä kasaan päätyi sarja Dungeons & Dragons- kirjoja. Muut ovat yhtä pieniä, uudet vihreät sandaalit, neonkeltainen polkupyörä... Hamsteri häkkeineen tuntuu jo vähän pahalta, samoin yhden luokkalaisen kuollut pikkuveli, joka kaivetaan ylös hautausmaalta.
Koska luokkalaisia on monta, kasasta tulee valtava. Siellä on rukousmatto (jonka viemisestä tuli kunnon selkäsauna ja murtunut käsi), ruusupuinen Jeesus ristillä, etusormi ja yhden tytön neitsyys.

Kun kasa on valmis ja Pierre-Anton aiotaan hakea paikalle katsomaan millä kaikella on oikeasti merkitystä, aikuiset löytävät tiensä sahalle ja siinä sitä sitten ollaankin. Eikä millään edelleenkään ole mitään merkitystä.
Lopulta kasasta tulee Taidetta, ja siitä luvataan maksaa huikeita summia, mutta se viimeistään tekee merkitysten kasasta merkityksettömän. Eihän mitään, millä on merkitystä, voi myydä!



Onhan tuo ihan filosofinen opus sinänsä, ei siinä. Jotenkin vain tuntui yliampuvalta. En osaa päättää tekikö tuo vain sairaan olon vai oliko siinä ihan asiaakin.
Ehkä se kannattaa lukea itse, että tietää.

Valloitin muuten tällä Tanskan.


** / *****

 Tanuja Desai Hidier: Sopivasti sekaisin (luettu 25.6.)
  Dimple Lala ja Gwyn ovat erottamattomat superkaksoset. Paitsi että Dimple on intialaisperheen tytär, joka toivoisi olevansa näkymätön, Gwyn taas on sädehtivä, vaaleakiharainen amerikkalainen unelma.
Juuri Gwyn kuitenkin keksii, että intialainen kulttuuri hehkuvine väreineen onkin cool, ja pian New Yorkin intialaisklubit imevät Dimplen suloisesti jyskyttävään syliinsä. Siellä Dimple törmää DJ- tähti Karshiin - mutta Karshiin ihastuu myös Gwyn, joka saa aina haluamansa...

(Takakansi)

 Takakansiteksti on väärässä. Ei Dimple Karshiin klubilla törmää, vaan kotonaan. Intialainen avioliittomafia (aka vanhemmat) kutsuvat Dimplen äidin vanhan ystävän Radhan kylään. Radhalla on parikymppinen poika, Karsh, ja Dimple ymmärtää vanhempien yrittävän naittaa nuoria keskenään.
 Ja tottakai kaiken aina haluava Gwyn saa Dimplen valittamaan vanhempien tempusta ja mollaamaan Karshia. Ja kertoo sitten Karshille klubilla mitä Dimple sanoi. (Tässä vaiheessa teki mieli taas sukeltaa kirjaan, napata tyyppejä kraivelista ja suomentaa vähän asioita, kuten että noin ei toimita!)

Oli kiva huomata, miten vanhemmistakin tuli esille uusia puolia, vanhemmat on paljon muutakin kuin kaksi samassa talossa asuvaa, mystisesti yhteisen lapsen saaneet vanhat tyypit. Lisäksi pidän hirveästi intialaiseen kulttuuriin kuuluvasta vanhempia kunnioittavasta asenteesta.

Yksi ehdottomia lemppari-nuortenkirjoja!


 ***** / *****

Seuraavaksi siirrymme tietokirjallisuuden pariin (ja säästämme parhaat palat viimeiseksi!).

  Colin Duriez: Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien (luettu 28.6.)
 Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien kertoo John Ronald Reuel Tolkienin elämäntarinan varhaislapsuudesta kuolemaan asti.
Jotenkin hassua, kun ei mulla ole ollut mitään varsinaista mielikuvaa Tolkienista itsestään. Ja tähänkin tuli suhtauduttua silleen... niinkun tarinana. Että no voi ei, kun se menetti ystäviään ensimmäisessä maailmansodassa, ja toivoi koko ajan että ne tulis vielä kuitenkin takasin.
Jotenkin Tolkienista annettiin kuva miehenä, joka keskittyi vain kirjoihin, filologiaan ja töihinsä. Ja sitten aina välillä huomautetaan kuinka se oli tosi perhekeskeinen. Tolkienin ja Edithin suhteesta ei juuri puhuttu, eikä kahden nuorimman lapsen, joista toinen oli ainoa tytär, mainittu mitään.
Jotenkin hassua. Mutta toisaalta Tolkien on tullut tunnetuksi Keski-Maahan sijoittuvista hobitti-tarinoistaan, joten onhan se nyt sinänsä ymmärrettävää että niihin painotuttiin. Kielten kehittämiseen ja muinaisten kielten tutkimiseen.


Herätti tämä ainakin halun tutustua Kalevalaan, josta Tolkien ammensi kehittäessään omaa Keski-Maataan.

**** / *****

Ja NYT me päästään siihen parhaaseen juttuun! Vampyyrikirjaan! Jes! Tilasin tämän netin kautta ja odotin (mielestäni) ikuisuuksia ennen kuin sain sen käsiini. Ja voi veljet, odottaminen oli kyllä tämän arvoista. Ennen sitä ehdin luonnollisesti selailla tätä kirjakaupoissa monta viikkoa!


J.R. Ward: Mustan tikarin veljeskunta - sisäpiirin tietoa (aloitettu 14.6. ja luettu sata kertaa)
 Haluatteko että hehkutan vähän vaiko paljon? Koska täältä pesee!
 En ole merkinnyt Goodreadsiin lukemispäivämäärää, aloittamispäivän vain, koska... no, luen tätä koko ajan ja jatkuvalla syötöllä. Muutamaan kertaan jo ihan loppuunkin. Veikkaan että luin tämän kokonaan viimeistään seuraavana päivänä, kun sain tämän käsiini. On vain niiin mahtava! Tykkään hirveästi tämmöisten sarjojen "sivussa" ilmestyvistä opaskirjoista, joissa kerrotaan, että niin, tämä asiahan liittyi tähän toiseen asiaan näin, eikä tämä mennyt alunperin näin, vaan oikeasti se meni näin.

 Kirja sisältää aiemmin suomentamattoman pienoisromaanin, sisäpiirin tietoa veljeskunnasta, otteita veljeskunnan arkistoista, kirjoista poistettuja kohtauksia, suosikkihahmojen haastatteluja ja lukijoiden kysymys- ja vastaussession J.R. Wardin kanssa.
 Koe salaperäisten yön valtiaiden taistelut, voitot ja tappiot nyt ensi kertaa pintaa syvemmältä.
(Takakansi)

Tästä kirjasta taitaa tulla vielä erikseen oma postauksensa, koska muuten tästä tulisi aivan liian pitkä, ja tästä kirjasta on paljon sanottavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti