Piristäviä muroja

Toheloin tänään oikein urakalla. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa sahaja joogaan (jos muistan nimen oikein), ja täytyy todeta, ettei ensivaikutelma ollut mitenkään erityisen hurmaava.
Joogassahan kuuluu liikkua ja tehdä niitä hassuja asentoja (asanoita?). Istuttiin tuolilla ja kuunneltiin jotain tyyppiä joka puhui. Ja välillä aina niin huonolla englannilla että minun korvia raastoi. Lisäksi hämmensi se käsien heiluttelu ja energioiden ja vaikka minkä leyhyttely. Kai ne nyt siinä pysyy, äläkä varasta mun energioita!

Loppuajasta piti ottaa kynttilät, semmoiset pienet lyhtykynttilät ja heilutella niitä sydämen ja kyljen kohdalla ainakin. Se oli jo ihan riittävän omituista, mutta sitten piti vielä laittaa kynttilä ohimolle ja pyörittää sitä siinä. Minä tein kiltisti työtä käskettyä ja sitten humahti. Näyttää aika hurjalta, kun otsalla on tulta, ja se hiusten käry on niin läheltä ihan kamala.
Sitten tietenkin tuli paha mieli, kun en nähnyt miten kamalan pahasti tukkaparka kärsi, ja muita vaan nauratti, joten arvelin olevani aika kamala pelätti. Ei helpottanut epäluuloa moista lajia kohtaan tippaakaan.

Kotiin päästyäni valitin vähän tutussa chatissa hiusten kurjaa kohtaloa, ja sain onneksi paljon myötätuntoa.
Tässä vaiheessa on kerrottava, että olen viihtynyt samassa chatissa, suunnilleen samojen ihmisten kanssa, reilun kymmenen vuotta. Herranen aika, paljon kauemminkin. Kaksitoista, kolmetoista vuotta kai. Järkyttävää.
Minut on muutamia hairahduksen aikoja lukuunottamatta tunnettu chatissa nimellä dunadan tai ihan vaan dunis.
Ja kun ruikutin hiusteni kohtaloa tänään, eräs ystävällinen kanssasättijä päätti piristää päivääni linkittämällä kuvia dunis-murosupersankarista!

Materialismi, ihana materialismi

Materia, oi ihana, ihana materia! Pienen ketun saa oikein oikein iloiseksi materialla! Erityisen iloiseksi pieni kettu tulee täydestä rivistä Simpsoneita! Kaikki 16 Suomessa ilmestynyttä kautta + The Simpsons Movie! Kaudet 1-15 ja 20. Ah!

Raitisilmamyrkytys uhkaa

Nyt kun käytössä on taas uusi kiva kamera, tulee sitä raahattua mukana vähän jatkuvasti, ja räpsittyä kuviakin tavallista enemmän.
Esimerkiksi koirat on saaneet toimia kuvattavina muutaman viime päivän aikana kiitettävissä määrin. Eli ollaan ulkoiltu niin kamalasti, että raitisilmamyrkytys uhkaa koko laumaa!

Mee nyt sen kameras kanssa!

Hukka arvostaa ihan kympillä.

Lentävä bretonipoika

Miskalla riittää yritystä, mutta jos on vähän pöljä, niin minkäs teet.

Ne trimmas mut!!

Luru ei aina jaksa arvostaa asioita. Höpsö penska. Toivottavasti pikkutyyppi lähtee meidän kanssa lenkille taas pian, niin saadaan siitäkin parempia kuvia. Huomattavan voitokas pieni mies silti on, noin monta ruusuketta jo! (Okei, niitä on viis, ja ne on kaikki mätsäreistä, mutta silti!)

Eilen oli lisäksi niin lämmintä, että vein laumani läheisen järven rantaan. Miskakin tykkäsi, kun sai läträtä ja kahlata ja ihan vähäsen uidakin. Vielä vähän hirvittää kuitenkin, joten voi olla, että joudun tänä kesänä uimaan itsekin. Pelkkä kelpien seura ei vielä taida auttaa.

Miska on täällä!

Pensaan takaa kurkistaa bretoninpoikanen. Vesi on hirveän korkealla, joten veden alle on jäänyt esimerkiksi isoja pensaikkoja ja kantoja. Miskan mielestä semmoiset täytyy kartoittaa välittömästi ja mahdollisuuksien mukaan merkata. Yksi kanto oli irtonainen ja liikahteli vedessä, kun sitä tuuppi, se oli jo vähän liikaa pienelle urhealle bretonipojalle.

Hukan saalis

Hukka vaikuttaa aina hirveän tyytyväiseltä itseensä, kun saa tuotua lelun takaisin rantaan. Kai se kuvittelee suorittavansa jotakin suurtakin tehtävää. Höpsö paimenkoira.

Hukka sekosi, kun on niiiin kivaa!

Jostain syystä tykkään hirveästi tuommoisista "epäonnistuneista" hölmökuvista. Hukka on oikeasti varsin totisen näköinen kelpie. Ja sitten siitä saa välillä aivan mahtavia hölmökuvia.


Tuo järvi missä me käydään, on lämmitettävä. Siis sinne pohjaan pumpataan vähemmän kylmää vettä, joten se on uintilämpöistä aiemmin kuin isot järvet. Tuo on siis lisäksi suhteellisen pikkuinen järvi, melkeinpä sanoisin sitä ennemmin lammeksi. Mereen ja isoihin kylmiin järviin ei koirat vielä mene. Tai siis menisivät, jos saisivat päättää. Hukalla oli vesihäntä muistaakseni viime- tai sitä edellisenä kesänä, ja se oli tympeetä. Siksi vain lämpimiin vesiin uimaan.

Maailman parhaat porkkanasämpylät

Minähän otin ja leivoin porkkanasämpylöitä. Monta päivää teki mieli just porkkanaisia sämpylöitä, syystä x. Nyt sitten etsin netistä ohjeen, ja kun kaikki aineet oli kaapissa porkkanoita myöten, tein taikinan ja kohotin (ja jätin lusikan sinne kohoavaan taikinaan!) ja taistelin taikinan kanssa saadakseni aikaan sämpylöitä. Hankalaahan se oli, mutta kai senkin oppis, kun aikansa harjottelis.







5-6 dl vettä (reilusti kädenlämpöistä lämpimämpää)
4 tl  sokeria TAI 1 rkl hunajaa
2 tl merisuolaa
3 SUURTA porkkanaa (tai useampi vähän pienempi)
½ palaa hiivaa tai pussi kuivahiivaa
1 dl kaura- tai ruishiutaleita
10-12 dl vehnäjauhoja
½ dl oliiviöljyä

Lisää veteen sokeri, suola ja porkkanaraaste
(Tuorehiiva pitää sekoittaa joukkoon ja sekoittaa sormin, kun se on helpompaa.)
Kuivahiiva sekoitetaan pieneen määrään jauhoja ja sekoitetaan sekaan sormin.
Lisää hiutaleet ja sekoita.
Lisää melkein kaikki jauhot ja sekoita lusikalla.
Kun taikina alkaa pysyä kasassa, lisää öljy ja sen jälkeen vielä loput jauhot, että taikinasta tulee irtonaista.

Anna nousta puoli tuntia

Jaa taikina neljään, pyörittele pitkoiksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Pyörittele palat sämpylöiksi ja lykkää vartiksi 225 C asteeseen.
Jos mahdollista, käytä kiertoilmauunia. Onnistui loistavasti ihan ilmankin.

Kysymyksiä. Mitä se meinaa, että taikina on irtonaista? Miksi ohjeissa aina käsketään käyttää oliiviöljyä? Rypsiöljylläkin onnistui. Eikä ollut merisuolaakaan, vaan käytin sitä mitä kaapissa oli.
Kuuluuko leipomiseen kaikenlainen soveltaminen?

Meinasin hetken pelätä, että hukunhan minä näihin sämpylöihin, tai vähintään puputan niitä kuukauden. Mutta ehei. On niin mahtavan hyvää, että ei mene kovin kauaa kun ne on loppu!

Resepti täältä.

itellooni toi aarteita

kaikenlaista ihanaa toi meidän itellooni. Ja vieläpä ovelasti niin, että olin suihkussa ja heti sain aarteita päälleni.

Tämmöiset söpöydet toi itellooni. Nyt naalin- ja huskynpennut leikkii läppärin näppäimistöllä ja minua hymyilyttää.
Lisäksi itellooni toi kivan 3/4-hihaisen kauluspaidan, jonka sain heti päälleni. Kuvia ette siitä saa, koska... no, ette nyt vain saa. Takkuinen tukka ja löysät yöhousut ei ehkä ole se edustavin yhdistelmä tyköistuvan paitapuseron kanssa. Epäilen. Ja epäilen olevani oikeassa.

Mutta nyt on hyvä mieli.

kotimatkalla

Vihdoin viimein, kotimatka. SE kotimatka, se jolla tuon Hukan ja Miskan kotiin. Kuusi viikkoa on pitkä aika ilman omia koiria, ilman omaa laumaa. Sielu lepää, kun katsoo Hukan pihkasilmiin ja Miska nojaa väsyneenä jalkaa vasten. Miska painaa pään syliin ja huokaisee syvään. Se pärjää hoitopaikoissakin, mutta kaipaa selvästi omaa ihmistään. Hukkaa en edes mainitse, koska sen kaipuu on itsestäänselvää. Tiedän että se kaipaa yhtä paljon kuin minäkin.

Hetki sitten käytävällä kulki humalaisia meluten ja tönien toisiaan. Hukka nousi huolestuneena istumaan ja kysyi toimintaohjeita silmillään. Lupasin hoitaa kaikki mahdolliset eteentulevat tilanteen, ja se käpertyi tyytyväisenä pomppansa päälle nukkumaan. Miska nousee vähän väliä ylös lattialta ja painaa pään polvelle. Ja saatuaan aimo annoksen rapsutuksia ja hellää puhetta se menee takaisin nukkumaan ja näyttää onnelliselta

Näin rennosti meillä junaillaan.