Viestejä Koomasta kertoo viisitoistavuotiaasta Silvasta, joka asuu Varsalassa, ilmeisesti kuvitteellisessa kaupungissa noin 300 kilometrin päässä Helsingistä. Silva on juuri päättänyt kasiluokan ja menossa syksyllä ysille. Elämä tuntuu olevan yhtä sekoilua ja tyypillisen teinimäistä minäminä-ajattelua ja välinpitämätöntä haahuilua sinne minne paras kaveri Jemina käskee mennä.
Heti kirjan alussa Silva on auttamassa mummia kotiaskareissa, joten kyllä Silvassa on alunperinkin ollut avuliaisuutta ja kiltteyttä. Mutta Jeminan seurassa Silva varastaa kaupasta tavaraa ja kiusaa luokkakaveriaan Inkeriä.
Jeminan ja muiden kavereiden yllyttämänä Silva päättää hypätä sillalta jokeen, mikä koituu käänteentekeväksi tapaukseksi. Silva iskee päänsä kiveen ja joutuu koomaan. Ja Koomaan.
Käy ilmi, että Kooma on välitila elämän ja Tuonpuoleisen välillä. Kun vaipuu koomaan, joutuu Koomaan odottamaan joko pääsyä takaisin elämään tai Tuonpuoleiseen. Koomassa Silva kohtaa muita onnettomuuksiin joutuneita ihmisiä, kuten Katan ja Jessen. Tuonpuoleisesta tulee myös ihmisiä, tuonenenkeleitä, hakemaan läheisiään Tuonpuoleiseen. Joskus kuolleet tulevat myös lähettämään viestejä vielä elossa oleville läheisilleen, ja Silvakin saa viestejä lähetettäväkseen.
Viestejä Koomasta taitaa olla lähinnä genreä "maaginen realismi", koska Kooma on fantasiaa muuten realistisessa kirjassa. Toisaalta kirja on myös kasvukertomus. Silvasta kasvaa kirjan aikana itsekeskeisestä ja vietävissä olevasta tytöstä itsenäisesti ajattelevaksi ja kypsemmäksi nuoreksi naiseksi. Silva oppii ottamaan muutkin huomioon.
Eli siis... maagis-realistinen-kasvutarina? Kuulostaa hyvältä.
Mutta toisaalta, eikös vähän kaikki nuortenkirjat ole kasvutarinoita. Tavalla tai toisella, jos kyse ei ole sarjasta, jolloin kasvua ei niin näe yhden kirjan kohdalla.
Piti ihan tarkistaa Marja-Leena Tiaisen kirjoittamat kirjat netistä, ja minähän olen lukenut tältä kirjailijalta jo lapsena! Muistan elävästi Jääprinsessa-sarjan, joka kertoi taitoluistelua harrastavasta tytöstä ainakin kolmen kirjan verran. Muistan myös Alex- trilogian, joka kertoo nuoresta turvapaikanhakijasta Alexista, ja tämän kavereista Suomeen saapumisen jälkeen. Kaikkein vahvimmin tältä kirjailijalta muistan kuitenkin Kahden maailman tytön, joka kertoo Tarasta, nuoresta kurditytöstä joka on vähällä joutua kunniamurhan uhriksi.
Nuorena luin myös kirjat Rakas Mikael ja Poistunut kotoaan, jotka kolahti kunnolla vasta omakohtaisten kokemusten jälkeen niin etten ole niitä voinut edes avata sen jälkeen.
Oudointa Viestejä Koomasta- kirjassa oli puhekieli. En muista muissa kirjoissa törmänneeni puhekieleen, joka tökkii noin pahasti. Minä voin puhuakin minää ja sinää, mutta en usko nykynuorten puhuvan noin, etenkään Etelä-Suomessa. Kahden maailman tyttöön ja Alex-trilogiaan se kieli sopii, kun puhujien ensimmäinen kieli ei kuitenkaan ole suomi. Mutta suomalainen teinityttö puhuisi varmasti murteella.
Mutta tykkäsin tästä kirjasta tosi paljon, juoni osasi paikoin yllättää positiivisesti, eikä koko aikaa tiennyt mitä tapahtuu. Toki pari överiäkin, mutta ei mitään niin kamalaa kuitenkaan. Arvosanaksi antaisin ****/*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti