Koirapuistot #5 Husaarinpuiston koira-aitaus

Husaarinpuiston koira-aitaus sijaitsee Linnanmaalla, liikuntahallin takana. Tai siinä on siis välissä nurmikenttä ja pieni metsikkö. Sinne voi olla vähän vaikea löytää, mutta jos ajaa tietä jota ajettais jos mentäis liikuntahalliin, sen löytää. Ei vaan käänny sinne parkkipaikalle, vaan vasta seuraavasta kohdasta vasemmalle. Ja sitten vaan niin pitkälle että näkyy mahdollisuus kääntyä oikealle kapeasta kohdasta, niin pääsee koirapuistolle. Ja vieläpä tosi kivalle koirapuistolle!

Husaarinpuistossa on kaksi puolta. Isot koirat ja pienet koirat. Me on taidettu olla enimmäkseen pienten puolella. Voiskohan siitä päätellä, että isot koirat käyttää enemmän tätä puistoa? Tälläkin kertaa isojen puolella oli jo yksi koira, joten mentiin suosiolla pienten puolelle.

Molemmat puolet on mukavan kokoisia, metsäisiä ja vaihtelevia. Mäkiä ja kumpuja tässä puistossa ei ole, mutta metsäistä maastoa on mukavasti. Eli toisin sanoen, paljon haisteltavaa pienille pojille! Hukka käy yleensä vain tarpeillaan sopivaksi katsomassaan paikassa ja tutkii sitten paikkoja tai odottaa (kuten useimmiten), että heitän sille pallon/kepin/futiksen/lelun. Tällä kertaa ei ollut mukana palloa, eikä Hukkaa tuntunut kepitkään kiinnostavan. Onneksi, koska en pidä niiden heittelystä vahinkojen mahdollisuuden vuoksi. Iso jalkapallo tai narupallo on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto heittoleluksi.

Portilta päin kuvattuna, vähän vasemmalle viistoon (huomatkaa kirmaava bretoni)

Ihan vähän oikealle päin portilta (tällä kertaa kirmaa kelpie)

Tuo pohja on sellaista haketta, joka ei tartu tassuihin ja kengäpohjiin, mutta jossa ainakin kelpien kokoisen koiran on hyvä kirmailla. Kelpie esimerkkinä siksi, että bretonilla on isommat tassut, ja sen on helpompi juosta isommassakin hakkeessa tai kivikossa. Tuo hakepohja kattaa ehkä kolmanneksen puiston etualasta, ja loppuosa on ihanan vehreää metsikköä.

Näin ihanan vehreää

Kuten kuvista huomaa, puisto ei varsinaisesti ole mitenkään valtavan suuri, mutta kyllä se minusta ihan mukavan kokoinen on. Ja puiston ympärillä on tosi kivasti metsää, jossa lenkkeillä koiran kanssa. Itse taisin käyttää kaverin paimenkoiraa lenkillä ja me käytiin tutkimassa koirapuisto ja sitten vielä metsässä ja kyllä sitä metsää vaan oli ihan mukavasti.
Mehän ei omien koirien kanssa Linnanmaalle asti lähdetä lenkille, mutta treenattu on siellä joskus ja tuo koirapuisto on tosi kiva.

Aiemmin talvella Linnanmaan koirapuistosta kuului valituksia. Lähinnä, että siellä oli joku iso koira käynyt pienempien kimppuun ja omistaja häipynyt paikalta antamatta yhteystietojaan tai edes pahoittelematta asiaa. Sellaset uutiset on aina tosi kurjia, mutta meidän kohdalle ei onneksi (koputan puuta) ole sattunut sellaista. Aina on uskottu kun olen sanonut että odotatko hetken, me tullaan pois tieltä ensin.
Meidän kohdalle sattunut ikävämpi seikka tässä puistossa oli lähinnä se, että sieltä tarttui talvella matkaan inhottava mahatauti koirille. Mutta senkin jälkeen on käyty monta kertaa, eikä ongelmia ole ollut.

Suosittelen lämpimästi tätä puistoa kaikille jotka sopivaa, kivaa puistoa etsivät!

Loppuun vielä Hukan Juhannusposeerauksen parhaimmistoa!

Hukka ja Juhannusnauru

Hyvää Juhannusta kaikille kaksi- ja nelijalkaisille lukijoille!