sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Helmikuun luetut

Goodreadsin mukaan olen lukenut helmikuussa kokonaista neljä uutta kirjaa. Vaan eipä hätää, olen lukenut ainakin viisi! Ihan vain, koska goodreads ei löydä kaikkia kirjoja, jotka luen, enkä niitä siksi voi sinne merkitä.

Ensiksi, klassikkohaasteeni. Ylpeys ja ennakkoluulo (Jane Austen)

 Ylpeys ja ennakkoluulo on (kuulemma) Englannin hilpein klassikko. Mutta koska en muista naureskelleeni erityisemmin tätä lukiessani, voi olla että olen pakotettu olemaan eri mieltä. Mutta toisaalta, englantilaisten huumori nyt on vähän eri luokkaa kuin minun. Eikä siinä mitään.
Kamala todeta, mutten oikeastaan muista juurikaan mitä tässä tapahtui. Sinne johonkin Bennettien omalle kylälle muutti joku uusi tyyppi ja sitten kaikki yritti naittaa sille tyttäriään. Ja sitten on nämä Bennettin sisarukset joista yksikään ei ole oikein normaali. Paitsi ehkä Elizabeth ja mikä se sen isosiskon nimi nyt olikaan.

Facebookissa olen todennut tätä lukiessani että "IMHO rouva Bennett on typerä!" "Eikä Lydia Wickham ole yhtään sen järkevämpi. Typeriä kanoja molemmat." "Toisin sanoen luin Ylpeyden ja ennakkoluulon enkä ole ollenkaan vaikuttunut joidenkin hahmojen älynlahjoista."

Tosin on myönnettävä, että Austen on nimenomaan tässä onnistunut. Hän kun toteaa itsekin, etteivät nämä hahmot ole kovin järkeviä, ikävä kyllä.


Lähikirjastosta löysin myös yhden kirjan, jota olen hakenut käsiini jo... muutaman kuukauden. Tai ehkä kaksi. En tiedä, mutta koska olen kärsimätön, oli kiva löytää tämä.

Yösyöttö (Eve Hietamies)

Yösyöttö kertoo Pasasen pienestä perheestä. Perhe on kovin pieni, koska Pia, perheen äiti, päätti ottaa omaa lomaa ihan heti siinä synnäriltä lähtiessä. Niinpä Antti Pasanen jää katsomaan taksin perään pieni tuhiseva poikavauva sylissään. Sinne meni äiskä.
Mutta koska Antti Pasanen on Suomalainen mies, se ei aio antaa periksi. Neuvolantäti kertoo Antille että solis nyt sitten vanhempainloman paikka ja töihin et mee. Lisäksi samassa taloyhtiössä asuva Roposen perhe tulee tutuksi kun Antti tuskailee erinäisten vauvanhoidollisten seikkojen parissa. Kuten että mistä sitä äidinmaitoa saa ostaa? Miten nämä vaipat tälle lapselle laitetaan? Ja mitä voi tehdä raavas mies, kun vauvajumpassa kaksikymmentä naista tempaisee tissin esiin?
Tulee se vaimokin sieltä takaisin- vaikkei kyllä olisi niin väliksi.
Eikä se tuo tukiverkkokaan niin kovin häävi ole. Sydänvaivainen isä, viisivuotiaan tasolle jämähtänyt velipoika ja... no, Paavon kummisetä, Antin sosiaalisesti rajoittunut työkaveri.
Mutta näillä mennään. Ja kyllä se siitä, kun uskaltautuu vielä leikkipuistoonkin, olkoonkin että siellä niitä kummallisia hiihtäjiä vasta onkin!

Täytyy myöntää, että nauroin ihan kipeänä tälle. Ja itse asiassa tykkäsin tästä aavistuksen enemmän kuin jatko-osasta Tarhapäivä. Suosittelen, lukekaa pois!

Tositarinoitakin minä luin. Pitää olla vaihtelevasti kaikenlaista.
Hevospoika (Rupert Isaacson)

 Hevospoika kertoo pienestä autistisesta teksasilaispojasta, Rowanista. Rowan reagoi ympäristöönsä pääsääntöisesti aggressiivisesti, kiljuu ja saa raivareita. Ihan kunnon maatakaatavia raivareita, eri luokkaa kuin normaali uhmaikäinen lapsi. Rowan puhuu lähinnä toistamalla aiemmin kuultuja lauseita (ekolalia, eli kaikupuhe). Järjestelee lelujaan riveihin ja niin edelleen.
Eräänä päivänä Rowan ryömii aidan ali naapurin hevoslaitumelle ja suoraan kiukkuisen johtajatamman jalkoihin. Kun hevosmies-isä huomaa että poika reagoi hevosiin myönteisesti, alkaa isän ja pojan yhteiset ratsastusretket, joiden aikana Rowan reagoi asioihin edes jotakuinkin normaalisti. Tai ainakin normaalimmin.

Isä saa idean viedä poika Mongoliaan, shamaanien ja poroihmisten luokse. Rowan on aiemmin tavannut shamaaneja ja ollut sen jälkeen päivän- pari enemmän kuin normaali ikäisensä. (En ehkä oikein ymmärtänyt tätä koko shamaani-asiaa, kun luin kirjaa. Luen ehkä uudestaan.)

Joka tapauksessa isä, äiti ja Rowan lähtevät ensin Lontooseen äidinäidin luokse ja sieltä Ulan Batoriin, missä kohdataan ensimmäiset yhdeksän shamaania. Ensimmäisten rituaalien aikana Rowan saa ensimmäisen ystävänsä, tulkin suunnilleen samanikäisen pojan.
Ja niin. Siellä ne sitten seikkailee pitkin aroja välillä leopardikuvioisella pakettiautolla ja välillä hevosilla. Ja lopulta päädytään porokansan luokse Siperiaan. Kaikenkaikkiaan reissu oli onnistunut ja Rowan edistyi huimasti.
Itseä lähinnä kiehtoi ajatus valtavan pitkästä ratsastuksesta!

Lisäksi löydettiin kaverin kanssa kaupungissa pyöriessämme Akateemisesta ehkä maailman hauskin historiankirja.

Maailmanhistoria päivitettynä facebookiin - Mukana myös Suomi! (Wylie Overstreet)

Kuumimmat tilapäivitykset ja hauskimmat linkkivinkit maailmankaikkeuden alusta tähän päivään - alkuräjähdyksestä Obamaan, vedenpaisumuksesta Wikipediaan ja keskiajalta kissavideoihin. Tervetuloa kaikkien aikojen pisimmälle aikajanalle.
 (Kirjan takakansi)

Tämä on oikeasti ihan superhauska. Facebookiin on päätyneet niin Maa, Jumala kuin esimerkiksi Hitlerkin. Aleksanteri Suuresta puhumattakaan. Lisäksi on kaikenlaisia abstrakteja asioita, kuten jääkausi, evoluutio ja muita sellaisia.
Kirjan ensimmäisellä sivulla päästään jo asiaan, kun Singulariteetti luo tapahtuman Alkuräjähdys, ja sitten Maailmankaikkeus jo postaakin kuvia synttäreiltään.
Muutaman sivun kuluttua Jumala pistää hösseliksi ja alkaa luoda. Elämä epäilee selviytymistään kuivalla maalla, ja Evoluutio lupaa jeesata.
Ahmed keksii nuolenpääkirjoituksen, ja ilmoittaa henkilön Jussi olevan hänelle velkaa vuohen. Myös Katolinen kirkko on napit vastakkain milloin kenenkin kanssa. Titanic on nokkapokkasilla Jäävuoren kanssa ja kehnostihan siinä käy.

Todettiin kaverin kanssa, että jos historian kirjat olisi olleet tällaisia yläasteella, tunneilla istuminen olisi ollut ihan hurjan paljon hauskempaa! Nytkin kävi niin että erehdyksessä opin kaikenlaista uutta. Aina kun törmäsin nimeen tai asiaan jota en tiedä, tarkistin asian netistä. Voi voi!

Mitäs muuta minä luin... Jonkun nuortenkirjan luin. Mutta taidan tehdä siitä eri postauksen. Etenkin kun en nyt löydä sitä kirjaa mistään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti