perjantai 17. toukokuuta 2013

Merkkivärinen

Joskus totesin, että seuraava kelpie tulee sitten olemaan ns. merkkivärinen. Black&tan, kuten rottweilerit.
Fiksu ja älykäs kuuli tämän ja päätti ryhtyä luovasti ja lahjakkaasti tuumasta toimeen.



Huomattavan itseensä tyytyväinen ilme pienellä pullealla kelpiellä.


Keväthän sen tekee, ihmiset alkaa haluamaan muutosta. Hiuksia värjätään ja noin. Jotkut käyttää kaikenmaailman kemikaaleja ja muita myrkkyjä, jotkut haluaa olla enempi ekologisia. Pikku-Hukka keksi oikeinkin ekologisen tavan värjätä turkki- se kävi lenkin lopuksi läträämässä ruosteisessa ojassa! Ruskea väri on taattu, ja ihmisiä naurattaa.
Onneksi tassut ehti kuivua niin, ettei koko rappukäytävää korista ruskeat käpälänjäljet.


Peltolenkki oli muutenkin varsin onnistunut.
Rakas pieni bretoniherra Miska päätti kypsässä neljän vuoden iässä tehdä uus-vanhan aluevaltauksen. Se rymisteli onnellisena Hukan perässä leveään ojaan ja UI! Miska on karttanut uimista kaikin mahdollisin tavoin melkein neljän vuoden ajan. Siitä asti, kun se pentuna tipahti padolta jokeen ja painui upoksiin. Sainhan minä sen sieltä pelastettua, eikä se ehtinyt olla upoksissa kuin joitakin sekunteja, mutta se säikähti sitä silti hirveästi.
Pikkupentunahan se rakasti vedessä lotraamista, tunki koko päänsä niskaa myöten vesiämpäriin ja kalasti sieltä pikkukiviä, joita nuori rotikkanarttu sinne pennun aktivoinnin nimissä pudotteli. Tyypeillä oli ihan oma leikki.
Sen jälkeen tyyppi on uinut kahdesti. Eikä kumpikaan kerta ollut vapaaehtoisuuteen perustuva. Ensin se raahattiin järveen kun se pyöri siinä-ittessään, eikä kukaan ota autoon koiraa, joka haisee! Ja vuosi-pari sitten käytiin koirauimalassa. Siitä ei tykätty, vaikka olis mies uittamassa ja kaikkea.
Mutta toisaalta niinkun B asian ilmaisi. Ehkä Miska on päättänyt ruveta kunnon kanakoiraksi, ettei pidä vain näyttelyhömpötyksiin osallistua. Hassu poikanen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti