tiistai 6. toukokuuta 2014

Söpöä ja mukavaa

Elämässä on taas kaikkea suloista ja ihanaa. Pitkästä aikaa tuntuu, että joku välittää mustakin. Että joku haluaa viettää mun kanssa aikaa. Että on joku, jonka kanssa voi olla vaan.
Joku joka nimittää pieneksi pähkinähiireksi, kun keskittymiskyky ei tahdo riittää ihan koko elokuvan ajaksi, joku joka ottaa syliin ja pakottaa puhumaan jos on paha olla. Joku joka kuuntelee, ihan siksi että haluaa oppia tuntemaan, eikä siksi että on "pakko".

Se joku ei ole koiraihminen, mutta harvassa on ihmiset, joita Hukka ja Miska ei yksissätuumin hurmaisi. Siihen vaaditaan muutama lattialta pyytämättä nostettu tavara, syntymäonnellinen silmiin tillotus kun joku mies huomaa Miskaa, ja reilu annos hännänheilutusta ja kaikinpuolin höperöä käyttäytymistä.

Olen tätä nykyä vähän huono luottamaan ihmissuhteisiin, parisuhteista puhumattakaan. Yritän tiedostamattani jarrutella, ettei sitten sattuis niin paljon jos homma kosahtaakin. Haluan uskoa ja luottaa ja olla ihan satavarma, että tässä on mun elämäni mies, mutten tiedä onko sellainen mahdollista.
Mistä sitä tietää että tämä yksi ihminen on Se Oikea? Sen olen todennut ainakin, etten usko rakkauteen ensi silmäyksellä. Kyllä siihen vaaditaan ainakin pari-kolme silmäystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti