Koirapuistot #1 Viklapuisto

Kerrankin päästiin koirien kanssa puistoilemaan valoisan aikaan ja vieläpä niin, ettei puistossa ollut ketään muuta! Ennen yhteislenkkihetkeä Hukka kävi häiriökoirana ohitustreeneissä, ja treenin jälkeen se juoksenteli hetken puistossa 8 kuisen sekarotuisen Saaga- neidin kanssa. Saagasta oli kivaa haukkua ja pomppia ihan lähellä ja ampaista täysillä karkuun kun Hukka loikkaa kohti tai ärähtää. Hukka-raukka ei selvästi oikein tiennyt mikä tuota pentua vaivaa! Silti se juoksi vähän pennun kanssa ja oli muutenkin iisisti, ei käyttänyt ollenkaan hampaita, kivahti ja ärähti vain, jos kakara tuli liian lähelle. Kiva kun löytyi tuollanen helppo kaveri puistoon Hukallekin.

Treenin ja pikkuriehumisen jälkeen käveltiin kotiin ja haettiin Miskakin puistoilemaan! Miska-raukka innostuu aina niin helposti, joten se hepuloi koko matkan puistoon asti, eikä meinannut vielä puiston portillakaan uskoa onneaan- me mennään puistoon! Jotkut vaan on helppo tehdä onnellisiksi!

"Mennäänkö me puistoon?! Ihanko tosissaan??"

Koska kello oli vasta tosi vähän ja ulkona aurinko paistoi, otin kameran mukaan ja kuvailin vähän puistoa.
Viklapuisto on meidän lähin puisto, kun ollaan miehen luona Kuivasjärvellä. Puistoon kävelee parissa minuutissa, eli ei matka eikä mikään, ja sinne voi kävellä jopa keppien kanssa.
Viklapuisto on mukavan iso puisto, siellä on tilaa bretonipojalle juosta ja kelpieneidille hakea palloa. Koirapuistoihin ei sais viedä omia leluja eikä heitellä keppejä tms. mutta koska me ei puistoilla muiden kanssa, meillä on Hukalle lelu mukana. Miska ei ymmärrä leluista huuta häivää, joskus se voi juosta äkkiä lelun luokse ennen Hukkaa, mutta kyllästyy kun tajuaa ettei kukaan jahtaa.

Viklapuisto, portilta oikeallepäin kuvattuna

Viklapuistossa on vain yksi tarha, eli ei erikseen isojen ja pienten puolia, mikä mahdollistaa hyvän kokoisen aitauksen. Kakkaroskis on aidan ulkopuolella, ja sisäpuolelta löytyy iso lapio ja pieni harava keräämistä varten. Vähemmän yllättävästi jotkut jättävät silti keräämättä. Vähemmän siellä kuitenkin on keräämättömiä jätöksiä kuin monessa muussa puistossa! Viklapuistossa ei ole myöskään tupakantumppeja, joita joissakin puistoissa on aivan valtavasti.

Viklapuistossa on hyvä heitellä palloa Hukalle, puisto portilta vasemmalle päin

Sen sijaan kuoppia Viklapuistossa riittää. Tosi isoja kuoppia vielä, sellaisia joihin koirat taittaa helposti jalkansa, samoin ihminen. Kun maa ei vielä ollut jäässä, mulla oli tapana peittää isoimpia kuoppia. Ja Miskalla oli tapana tulla kaivamaan kuoppa takaisin auki ja tietämään sitten tohkeissaan mulle, kun löysi kuopan. Ja sitten peitettiin ja kaivettiin kilpaa. Nyt kun maa on jäässä, kuoppia ei voi enää käsipelillä peittää.

Hukka näyttää, tämmöisiä kuoppia meidän puistoon on tehty, eikä niitä oo peitetty!

Puisto on hiekka-/sorapohjainen, portin vieressä on pieni nurkkaus hiekalla, luultavasti niitä kaivajia varten. Puisto rajautuu metsikköön kolmelta sivulta, toisella pitkällä sivulla on kaistale nurmikkoa, ja sitten jatkuu metsikkö siitäkin. Autoille tilaa on aika huonosti, mutta kyllä siihen pari autoa mahtuu, ja viidenkymmenen metrin päähän sitten muutama lisää. Mutta mitään varsinaista parkkipaikkaa siellä ei ole.

Nurmikkokaistale ja metsikköä, kuvassa myös yksi kuoppa ja iso kivi

Kiipeilymahdollisuuksia koirille on järjestetty isoilla kivillä, joilla ainakin Miska tykkää hyppiä, samoin ilmeisesti moni muukin ketterä koira. Puita on siellä täällä, samoin pieniä pensaita.
Katulamppuja Viklapuistossa on kaksi, joten siellä periaatteessa voi käydä myös pimeällä, mutta käytännössähän kaksi lamppua isossa puistossa jättää valtavan ison alueen pimeäksi, ja musta koira katoaa pimeään täydellisesti.
Aita on niin korkea, että talvellakin on turvallinen käyttää, mutta toisaalta aidan alareunoja on jouduttu paikkailemaan, etteivät koirat karkaa alakautta.

Hyvin on tilaa pienten poikien juoksennella

Kaikenkaikkiaan Viklapuisto on hirveän kiva puisto, jossa mielellään heittelee palloa koirille sellaisina päivinä kun lenkille lähdöstä on turha haaveillakaan.
Ja toki tähän on hyveellisesti lisättävä, että siis mehän ei lenkkeillä metsissä irti kiinnipitoaikana. (Ja hiljaa siellä takana, ei naureta nyt!)