Hailuoto kesäkuussa

Tehtiin sitten aika suunnittelematon päiväretki Hailuotoon. Nakattiin autoon kolme pentua ja koirat. Arvatkaas kuka oli kaikkein näteimmin koko reissun? Sinänsä vähän yllättäen Miska!
Miskalla on viime aikoina ollut suuren luokan ongelmia, mitä autoiluun tulee, mutta niin vain oli pikku-ukko tosi kauniisti takakontissa, eikä edes halunnut tulla selvittämään paria pikkujuttua takapenkille tai etupenkille, kuten Hukka yhdessä välissä tahtoi. Miska oli varsin tyytyväisenä kontissa ja kurkisteli mitä takana näkyy.

Automatka kestää miehen osoitteesta puolisen tuntia Oulunsalon lauttarantaan, ja lautalla parikymmentä minuuttia Hailuotoon. Ja tietenkin se, mitä sitten Hailuodossa tulee ajeltua. Eli kyllä pienet eläimet oli autossa reilun tunnin taas. Etenkin kun ei tullut oikein katsottua lautta-aikatauluja!

Paluumatkan lautta - ja menomatkan myös

Lautta kulkee tosiaan kerran tunnissa. Ei puolen tunnin välein, ja nytkin rannassa oli koko ajan toinen lautta, joka oli kai tauolla tai korjattavana tai lomalla tai jotakin. Mutta ennen lauttarantaa oli kyltti, jossa luki seuraavan lautan lähtöaika (13.30), ja me oltiin rannassa noin neljäkymmentä minuuttia liian aikaisin... Mutta kerrankos sitä! Tosin se marinan, narinan, kitinän ja vänkytyksen määrä oli aivan järjetön!
Mutta koska lautan lähtöön oli vielä aikaa ihan reilusti, pakitettiin viitisenkymmentä metriä ja vapautettiin jälkikasvu ihailemaan suurta tuulimyllyä. Sana "tuulimylly" ehti vääntyä kolmen ala-asteikäisen pennun käsittelyssä ties vaikka ja miksi.

Lauttamatka ei ollut yhtään niin jännä kuin kuviteltiin. Lautta ei keinunut joka suuntaan ja meinannut upota viiden metrin välein, kuten lapset olettivat. Vakaa ja tasainen matka, vaikka meri kuohui. Mutta faktahan on, että merellä tuulee aina. Etummaiset autot kastuivat ihan kunnolla, ja meillä oli etupenkillä hauskaa. Miska tirkisteli maisemia takaikkunasta eikä yhtään ymmärtänyt miksi ihmiset mölyää.
Hailuodon lauttaan menee kuitenkin 60 autoa, jotka jonottavat kolmessa rivissä lauttaan. Hälytysajoneuvot pääsevät tietenkin aivan ensimmäisinä, kun saarelle ei muuta kulkuvälinettä ole. No, tietenkin sinne voi mennä myös pienemmällä aluksella kuin lautalla, tai helikopterilla jos on paha onnettomuus. Etuajo-oikeutetut ovat saarella vakituisesti asuvia, jotka käyttävät punaista asiasta ilmoittavaa korttia auton etu- ja takaikkunassa. Myös moottoripyörät ja mopot on ilmeisesti etuajo-oikeutettuja, ja niitä nyt mahtuu iso liuta. Myös paikallisliikenteen bussit kuuluu tähän ryhmään.
Paluumatkalla samaan lauttaan ajoikin yksi paikallisliikenteen linja-auto ja Viskaalin (paikallisen lihakaupan) eläinkuljetusauto.

Lautalle ajo järjestys

Lauttamatka kestää tosiaan sen parikymmentä minuuttia, minkä kestää kyllä. Ja matkan aikana on myös syytä pitää poistumistie vapaana edes jostakin ovesta autossa. Meillä pääsi menomatkalla ulos vain matkustajan puoleisesta ovesta, paluumatkalla kummaltakin puolelta.
Testasin myös lautan veskin, olihan elämys! Ei kyllä niin yhtään lastenhoitoveski saati sitten inva! Mutta toisaalta on syytä kyetä odottelemaan se parikymmentä minuuttia. Itsehän en halunnut kyetä. Minä oon aikuinen, ei mun aina tartte.

Meillä ei tosiaan ollut mitään ihmeempiä suunnitelmia saaressa käyntiä varten. Kunhan tutkittiin paikkoja. Käytiin kaupasta hakemassa retkievästä ja syötiin ne autossa. Minusta aika tyhmää, retkellä syödään ulkona vaikka näpit sinisinä! Koiratkin pääsivät hetkiseksi pihalle, kun hortoiltiin autolla pientä hiekkatietä pitkin syrjemmäs. Ja koirat olivat tottakai myös hihnoissa koko ajan. Punkkeja ei vielä ole löytynyt.

Pennut Marjaniemessä

Lisäksi löydettiin majakka! Pentuja petytti kun majakka oli aika pieni, mutta jos tuolla on pelastettu laivoja törmäilemästä pitkin poikin saarta... mulle kelpaa. Pennut myös juoksenteli nurmikolla siellä täällä ja leikkivät jotakin hämärää leikkiä, johon kuului supersankariviitat. Jäi hämäräksi.
Siellä ne kuitenkin vemmelsi menemään pitkän tovin aivan Marjaniemen kalastajakylän ja majakan välisellä nurmikolla. Majakkakin kuului leikkiin jotenkin.

Vaikka paikan päällä tuntui, että majakka on tosi pieni, niin kyllähän tuo aika isolta näyttää

Marjaniemen kalastajakylä oli kyllä suloinen. Pieniä punaisia mökkejä ihan lähekkäin saaren päädyssä. Just sen näköisiä, että ovat olleet paikalla jo ennen Suomen itsenäistymistä. Sanalla sanoen söpöjä.
Itse tykkään jostain syystä erityisesti pienistä kalamajoista ja veteen avautuvista venevajoista ja muista sellasista "hei vaan Venetsia"- tyyppisistä ratkaisuista. Ne on jotenkin romanttisia sillä tavalla, joka viehättää minua. Aloin jopa vähän näidenkin takia pohtimaan puolivakavissani muutaman kuukauden työharjoittelu-retriittiä Hailuotoon!

Näin supersöpöjä pikkumökkejä

Nähtävyydet jäi meidän osalta siihen. Ei löydetty emufarmia, koska vaikka tongittiin netistä kaksikin eri osoitetta kyseiselle paikalle, navigaattori toimi ja opasti, ei silti löydetty paikkaa. Tien vieressä kyseisellä kohdalla oli vain tavallinen omakotitalo, jonka pihalla oli koiratarhoja koirineen. Ei siis mikään huskyfarmi vaan hirvikoiria, joiden pentuja tien vierellä mainostettiin. (Minusta noin muuten, aika omituista mainostaa koiranpentuja tienvierusmainoksella!)

Myöskään kotieläinpihaa ei löydetty. Ei tosin edes etsitty, kun edellisellä viikolla käytiin Ranualla, ja eläimet oli vähän... no, nähty. Myöskään organumia ei edes etsitty enää sen jälkeen, kun tajusin että parkkipaikalta olis tosiaan se viidenkymmenen metrin kävely. Mies ei kävele viittäkymmentä metriä, vaikka minä, pennut ja koirat sen helposti menisimmekin. Enkä halua nolata miestä auttamalla. Joten ei menty. Vähän kyllä jäi harmittamaan.

50 metriä tätä pitkin - ei kiitos

Muutenkin Hailuoto olis silleen kiva retkipaikka, että vois napata fillarin ja tutkia hiekkarantoja ja metsiköitä ja hengata vain meren rannalla. Mutta kun ei omista ajokorttia eikä puolentoista tunnin bussimatka kiehdo, ja mies on liikuntarajoitteinen... Vähän on elämä- tässäkin asiassa- valintoja täynnä. Mutta ehkä minä menen sinne joskus kavereiden kanssa, tai sitten vaikka tosi lämpimänä ja vähän tyynempänä kesäpäivänä samalla porukalla. Sitten voisi hajasijoittaa miehen ja pennut rannalle ja tehdä itse Pihka- tehtäviä ja etsiä vaikka geokätköjä. Ja valokuvata toki myös. Vaikka niitä kasveja.

Loppuun vielä hämmentävä alus Oulunsalon lauttarannasta. Oli pakko ottaa kuva, kuinka monesti muka törmäät alukseen, jonka nimi on Härski?!