Näitä lasten suusta- juttuja ei olekaan hetkeen ollut.
Meillä oli tässä eilen kylässä miehen kolmivuotias veljenpoika, jolla on aina väliin hauskoja juttuja. Niin myös eilen.
Olin lähdössä kirjastoon, ja menin makkariin vaihtamaan vaatteita, kun alamittainen yksilö taaperoi perässä ihmettelemään "mikä huone tämä!".
"Tää on aikuisten makkari, etkö sää oo ennen käyny täällä?"
Lapsi puisteli päätään silmät suurina.
"Onko kiva huone?"
"No on. Aivan ihana!" ja haltioitunut huokaus perään.
Että näin. Ei se nyt niiin upea huone ole, mutta kiitti kehuista!
Saman lapsen mielestä oli myös ihan outoa kun annoin miehelle pusun. "No hyi ei noin saa!" kuului alamittainen kommentti asiaan. Oli myös niin outoa, että piti aina vähän nauraa kun pussattiin. Huvittava tyyppi.
Lisäksi on nämä omat lainalapset, miehen lapset. Niiden kanssa käytiin Lapissa viime viikolla, ja pysähdyttiin matkalla Haaparannassa karkkikaupassa ja Djurmagazinetissa hakemassa koirille possunkorvia. Eläinkaupassa asioin sujuvasti kahdella kielellä ja karkkikaupassa ruotsiksi. Kuopus 7,5v hämmästeli silmät suurina, että "osaatko sä ruotsia?".
Vastasin, että joo, suurin osa suomalaisista aikuisista osaa, koska sitä opetetaan koulussa kaikille.
"Vaaau!" Oli lapsen hiljaisen hämmästynyt kommentti. Hetken perästä se jatkoi pohtimalla mahtaako iskäkin osata. Vastasin että osaa tottakai, ja äitikin osaa ja kaikki sen tutut aikuiset. Vielä hämmästyneempi vaaau! oli vastaus tähän.
Saa nähdä mitä muuta sitä ehtii vielä tämänkin syksyn aikana tekemään, että lapset vaikuttuu ja hämmästyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti