lauantai 19. tammikuuta 2013

Lukisit sinäkin jotain hyödyllistä!

Sanovat.
Ja minähän luen.

Ihmisillä on hassu tapa määritellä joku tietty teos kaunokirjallisuuden klassikoksi ja sitten olettaa, että joka iikka lukee sen ja on vähintään hurmaantunut mokomasta.
Ja sitten BBC:t ja Keski-Suomalaiset ja ties mitkä tekee pitkiä listoja kirjoista, joiden parissa ihmisten tulisi kuluttaa aikaansa, että voisivat sanoa lukeneensa.



Pöh! sanon minä!

Eilen kävin kirjastossa. Ja luin monta upeaa merkkiteosta. Nuoren Wertherin kärsimykset, Tuulen viemää, Kuinka äkäpussi kesytetään, Ali Baba ja Erämaan kutsu. Kaikki samoissa kansissa, ja kaikki sarjakuvamuodossa!
Mikä oivallinen ja näppärä tapa saada myös nuoriso lukemaan hienoja vanhoja teoksia. Tietenkään tämä ei opettajille ja muille sivistäjille kelpaa, mutta kyllä se minulle kelpaa. Ilman en nyt tietäisi miten se Äkäpussi kesytettiin, mitä tapahtui Scarlett O'Haralle ja mikä loppujen lopuksi oli Baskervillen koiran arvoitus!



Aku Ankan ansiota on myös se, että olen paremmin perillä sir Isaac Newtonin, Kolumbuksen, Beethovenin ja monen muun suurmiehen (ja parin suurnaisenkin) elämästä.

Niin että onko se nyt niin kamalaa, jos lukee joskus sarjakuvan tai pari?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti