Totesin mm. että "toukokuusta on tulossa tavallaan kiireinen". Ja sehän piti paikkansa! Hirveästi ohjelmaa ja kauhea säätäminen joka suuntaan. Ei ihan joka päivä jotakin ohjelmaa, mutta jos viitenä- kuutena päivänä viikosta on jotakin, se tuntuu.
Se tuntuu enemmän, kuin jos olis sen viikon töissä tai opiskelis, koska joka päivä on jotain erilaista. On eri paikkoja, eri aikoja, eri ihmisiä, eri tilanteita ja eri rooleja itsellä. Se käy hyvin äkkiä uuvuttavaksi, varsinkin kun sitä on edeltänyt useamman kuukauden jakso, jonka aikana ei ole pitänyt tehdä juuri mitään.
Hienosti myös kuvittelin lukevani toukokuun aikana Kissani Jugoslavian, mutta enhän minä nyt semmoista. Ei tuntunut olevan energiaa oikein mihinkään uuteen. Luin kyllä, mutta uusia kirjoja vain neljä. Niistä myöhemmin.
Opinto-asiat eteni vähän, mutta ei siten kuin kuvittelin. Käykö elämässä toisaalta juuri koskaan niin kuin on alunperin suunnitellut? Se sellainen hieno suora polku harvemmin on ihan suora ja sileä, vaan on kaikenlaista kuoppaa ja mutkaa ja tielle kaatunutta puuta ja betoniporsasta. Kyllä te tiiätte.
Terveysasiat taas junnaa edelleen paikallaan, ihan kuten ennustinkin. Sain sentään lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan, tuohon suomalaisten kansantautiin.
Kakkuja meillä ei leivottu, eikä pukujuhliin osallistuttu erinäisten syiden takia. Mutta oikeaa ruokaa sain syötyä sentään useimpina päivinä, mikä on hieno saavutus! Ja ehkä jo kesäkuussa saan aikaiseksi värkätä kakkua itselleni ja Miskalle. Ehkä!
Noin lyhyesti. Kiireinen kuukausi, ja tuntuu etten ole saanut mitään aikaan.
Kuvituksena toukokuussa ottamiani kuvia, jotka eivät liity mihinkään mitenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti